Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus turvapaikkapolitiikkaa koskevassa asiassa

Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Direktiivi 2011/95/EU – Vaatimukset kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi – Toissijainen suojelu – 19 artikla – Toissijaisen suojeluaseman peruuttaminen – Perustelujen ulottuvuus – Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan toissijainen suojeluasema on peruutettava sillä perusteella, että hallinto on tehnyt tosiseikkoja koskevan virheen – Hyväksyttävyys – Toissijaisen suojeluaseman myöntämistä koskevan toimen kumoaminen – Jäsenvaltioiden menettelyllinen autonomia – Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteet

Ennakkoratkaisupyynnön oli tehnyt Verwaltungsgerichtshof (ylin hallintotuomioistuin, Itävalta)

2.        Tämä
on olennaisilta osin Verwaltungsgerichtshofin (ylin
hallintotuomioistuin, Itävalta) esittämän ennakkoratkaisukysymyksen
kohteena.

3.        Tämä
kysymys on tullut esiin riita-asiassa, jossa ovat vastakkain Mohammed
Bilali, joka ilmoittaa olevansa kansalaisuudeton henkilö, ja Bundesamt
für Fremdenwesen und Asyl (liittovaltion ulkomaalais- ja
turvapaikkavirasto, Itävalta, jäljempänä virasto) ja joka koskee
viimeksi mainitun tekemää päätöstä peruuttaa viran puolesta toissijainen
suojeluasema, koska Bilalin alkuperämaa oli määritetty virheellisesti.

4.        Tätä
kysymystä ei ole aikaisemmin käsitelty, ja unionin tuomioistuimen
antama vastaus antaa mahdollisuuden poistaa kansallisten käytäntöjen
epäselvyyden, joka tulee erityisen hyvin esiin Euroopan
turvapaikka-asioiden tukiviraston viimeisimmässä selonteossa.

5.        Esitetyn
kysymyksen tutkiminen edellyttää aluksi direktiivin 2011/95 19 artiklan
säännösten merkityksen ja ulottuvuuden tutkimista, sillä siinä
luetellaan tyhjentävästi perusteet, joiden täyttyessä jäsenvaltioilla on
mahdollisuus tai velvollisuus peruuttaa toissijainen suojeluasema.
Tämän tutkimuksen päätteeksi totean, että tämä artikla on esteenä tämän
aseman peruuttamiselle pääasian kohteena olevan kaltaisessa tilanteessa,
jossa asianomainen on saanut virheellisesti suojeluaseman
toimivaltaisen kansallisen viranomaisen tekemän virheen vuoksi.

6.        Esitetyn
kysymyksen tutkiminen edellyttää toiseksi sen päätöksen kohteen ja
luonteen selventämistä, joka toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on
tehtävä näissä olosuhteissa.

7.        Tässä
yhteydessä selitän, että nyt käsiteltävän kaltaisessa tilanteessa,
jossa päätös toissijaisen suojeluaseman myöntämisestä on tehty
oikeussääntöjen ja erityisesti asetettujen hyväksymisperusteiden
vastaisesti ja jossa tämä lainvastaisuus oli ratkaiseva kansainvälistä
suojelua koskevan hakemuksen tutkinnan lopputuloksen kannalta,
toissijainen suojeluasema on kumottava. Tämä ratkaisu on näet kahdella
tavalla edullinen, kun ei tarvitse tulkita laajasti Genevessä 28.7.1951
allekirjoitetun pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen,
sellaisena kuin se on täydennettynä 31.1.1967 tehdyllä pakolaisten
oikeusasemaa koskevalla pöytäkirjalla,
erittäin tiukkoja määräyksiä ja kun samalla varmistetaan mahdollisimman
laajat menettelylliset takeet ja kohdellaan täysin oikeudenmukaisesti
henkilöä, joka ei ole millään tavoin vastuussa hallinnon tekemästä
virheestä. Tämä on välttämätöntä myös, jos halutaan taata Euroopan
yhteisen turvapaikkajärjestelmän yhtenäisyys, sillä jokainen
virheellinen tunnustaminen on korjattava, jotta varmistetaan, että
kansainvälistä suojelua annetaan vain henkilöille, jotka sitä
tosiasiallisesti tarvitsevat.

8.        Koska
unionin oikeudessa ei ole erityisiä menettelyä koskevia yleisiä ja
yksityiskohtaisia sääntöjä, joita sovellettaisiin toissijaisen
suojeluaseman peruuttamiseen hallinnon tekemän virheen vuoksi, selitän
jäljempänä, että nämä säännöt kuuluvat jäsenvaltioiden menettelyllisen
autonomian periaatteen nojalla kansalliseen oikeusjärjestykseen,
kuitenkin sillä varauksella, että vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita
on noudatettava.

 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus

Julkisasiamies ehdotta, että unionin tuomioistuin vastaa
Verwaltungsgerichtshofin (ylin hallintotuomioistuin, Itävalta)
ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti:

1)      Vaatimuksista
kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden
määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi,
pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua,
yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011
annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU
19 artikla on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle
kansalliselle lainsäädännölle, jonka nojalla jäsenvaltio voi peruuttaa
toissijaisen suojeluaseman, jos toimivaltainen kansallinen viranomainen
on tehnyt virheen, josta se on yksin vastuussa ja joka koskee tämän
suojelun myöntämisen perusteena olleita olosuhteita.

2)      Pääasiassa
kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa, joissa päätös toissijaisen
suojeluaseman myöntämisestä on tehty oikeussääntöjen sekä erityisesti
direktiivin 2011/95 II ja V luvussa säädettyjen hyväksymisperusteiden
vastaisesti ja joissa tämä sääntöjenvastaisuus oli ratkaiseva
kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkinnan lopputuloksen
kannalta, jäsenvaltio on velvollinen kumoamaan toissijaisen
suojeluaseman.

Koska unionin oikeudessa ei ole
asiasta nimenomaisia säännöksiä, menettelyä koskevista yleisistä ja
yksityiskohtaisista säännöistä, joita sovelletaan toissijaisen
suojeluaseman kumoamiseen hallinnon tekemän virheen vuoksi, säädetään
jäsenvaltioiden menettelyllisen autonomian periaatteen nojalla
kansallisessa oikeusjärjestyksessä, missä yhteydessä on kuitenkin
noudatettava vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita.

Linkki asiaan C-720/17