Vammaista lukiolaista oli syrjitty kun hän joutui maksamaan koulumatkoista enemmän kuin muut opiskelijat

A oli hakenut vammaispalvelulain
mukaisina lukio-opiskelua varten myönnettyjen kuljetuspalvelumatkojen
omavastuuosuuden kohtuullistamista 43 euroon kuukaudessa sillä
perusteella, että muut lukiota käyvät opiskelijat saivat
Kansaneläkelaitoksen koulumatkatuen, minkä takia heidän omavastuuksi jäi
enintään 43 euroa kuukaudessa. Koulumatkatukea ei myönnetä
opiskelijalle, joka saa tukea koulumatkasta aiheutuviin matkoihin muun
lain, kuten A:n tilanteessa vammaispalvelulain nojalla. A:n
omavastuuosuus oli noin 200 euroa kuukaudessa. B:n kunnan
perusturvalautakunta oli hylännyt hakemuksen. Perusturvalautakunta oli
päätöksessään soveltanut vammaispalvelulain ja -asetuksen mukaisten
palvelujen ja tukitoimien myöntämisen soveltamisohjeita. Ohjeiden mukaan
asiakas maksaa kuljetuspalvelusta matkan pituuden mukaisen
omavastuuosuuden, joka on linja-auton eläkeläistaksan suuruinen.
Omavastuun periminen 5,50 euroa / suunta ei ole vaarantanut A:n
koulumatkojen toteutumista.

Hallinto-oikeuden ratkaistavana oli
kysymys siitä, oliko perusturvalautakunta syrjinyt A:ta epäämällä
häneltä yhdenvertaisuuslain mukaiset kohtuulliset mukautukset, jotta
hänelle koulumatkasta aiheutuvien kustannusten määrä ei olisi suurempi
kuin muilla lukiota käyvillä opiskelijoilla. Hallinto-oikeus oli asiaa
ratkaistessaan hankkinut yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunnon.

A
oli joutunut maksamaan koulumatkoista merkittävästi enemmän kuin muut
lukiolaiset. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli jäänyt vammaisuudestaan
johtuen eriarvoiseen asemaan muihin lukio-opiskelijoihin nähden.
Kuljetuspalvelun tarkoitus on nimenomaan korvata vammaisuudesta
aiheutuvaa kohtuutonta haittaa käyttää julkista joukkoliikennettä, ja
tätä kautta mahdollistaa vaikeavammaisille yhdenvertainen liikkuminen
muiden kuntalaisten kanssa. Näin ollen vertailu puheena olevassa
tilanteessa tuli tehdä suhteessa vammattomiin opiskelijoihin, eikä
suhteessa muihin vammaisiin, kuten perusturvalautakunta oli
lausunnossaan esittänyt. Kuljetuspalveluilla turvataan vaikeavammaisille
henkilöille kohtuulliset liikkumismahdollisuudet samoin kustannuksin
kuin muillekin kansalaisille. Merkitystä ei ole tällöin sillä seikalla,
onko valittajan taloudellinen tilanne vaarantunut nykyisen omavastuun
suuruuden takia.

Vammaispalvelu- ja yhdenvertaisuuslaki sekä YK:n
vammaissopimus edellyttävät, että vammaisia henkilöitä varten tehdään
heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaiset kohtuulliset mukautukset sen
takaamiseksi, että vammaiset henkilöt voivat nauttia kaikista
ihmisoikeuksista ja perusvapauksista täysimääräisesti ja
yhdenvertaisesti muiden henkilöiden kanssa. Kohtuullisten mukautusten
tekemiselle yksittäistapauksissa ei ole esteenä, että kuljetuspalvelusta
perittävän maksun suuruus on lähtökohtaisesti sidottu linja-auton
taksaan. Niiden tekemisen esteenä ei ole myöskään, että
asiakasmaksuasetuksen mukaan perittävän maksun kohtuullisuutta
arvioidaan vertaamalla sitä koulumatkatukilain mukaiseen opiskelijan
maksuosuuteen.

Hallinto-oikeus katsoi asiassa tehdyn
kokonaisharkinnan perusteella, että perusturvalautakunta oli evännyt
A:lta kohtuulliset mukautukset yhdenvertaisuuslain 8 §:n 2 momentin
syrjintäkiellon vastaisesti, kun se oli katsonut, ettei A:lla ollut
oikeutta omavastuuosuuden kohtuullistamiseen. Kunnalta tässä tilanteessa
edellytettäviä mukautuksia ei ole pidettävä kunnan kannalta
suhteettomina tai aiheuttavan kohtuutonta rasitetta ottaen huomioon
lukio-opintojen lyhyt määräaikaisuus.

Hallinto-oikeus kumoten
perusturvalautakunnan päätöksen yhdenvertaisuuslain vastaisena palautti
asian uudelleen käsiteltäväksi määräten, että perusturvalautakunnan oli
tehtävä A:lta kuljetuspalvelusta perittävään omavastuuosuuteen sellaiset
kohtuulliset mukautukset, että A:n asema oli mukautusten jälkeen
yhdenvertainen muihin koulumatkatukea saaviin lukio-opiskelijoihin
nähden.