Eu:n tuomioistuimen tuomio Schengening rajasäännöstöä koskevassa asiassa

Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Asetus (EY) N:o 562/2006 – Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskeva yhteisön säännöstö (Schengenin rajasäännöstö) – 20 ja 21 artikla – Rajavalvonnan poistaminen Schengen-alueen sisärajoilta – Jäsenvaltion alueen sisällä tehtävät tarkastukset – Toimenpiteet, joilla on vastaava vaikutus kuin rajatarkastuksilla – Jäsenvaltion säännöstö, jonka mukaan Schengen-alueen sisärajat ylittäviä reittejä liikennöivän linja-autoliikenteen harjoittajan on tarkastettava matkustajien passit ja oleskeluluvat – Seuraamus – Uhkasakon määräämisen uhka

Yhdistetyissä asioissa C-412/17 ja C-474/17, on kyse kahdesta 
ennakkoratkaisupyynnöstä, jotka Bundesverwaltungsgericht (liittovaltion
ylin hallintotuomioistuin, Saksa) on esittänyt.

Ennakkoratkaisupyynnöt
koskevat SEUT 67 artiklan 2 kohdan sekä henkilöiden liikkumista rajojen
yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö)
15.3.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY)
N:o 562/2006 (EUVL 2006, L 105, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna
26.6.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU)
N:o 610/2013 (EUVL 2013, L 182, s. 1; jäljempänä asetus N:o 562/2006),
20 ja 21 artiklan tulkintaa.

Ennakkoratkaisupyynnöt on esitetty asioissa, joissa asianosaisina on kaksi
linja-autoliikenteen harjoittajaa eli asiassa C-412/17 Saksaan
sijoittautunut Touring Tours und Travel GmbH ja asiassa C-474/17
Espanjaan sijoittautunut Sociedad de Transportes SA (jäljempänä yhdessä
kyseessä olevat liikenteenharjoittajat) sekä Saksan valtio, jota edustaa
Bundespolizeipräsidium (liittovaltion poliisijohto, Saksa), ja jotka
koskevat sellaisten liittovaltion poliisin antamien määräysten
laillisuutta, joilla kyseessä olevia liikenteenharjoittajia kielletään
sakon uhalla kuljettamasta Saksan liittotasavallan alueelle kolmannen
maan kansalaisia, joilla ei ole vaadittua passia ja oleskelulupaa.

Unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti:

SEUT
67 artiklan 2 kohtaa ja henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta
yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15.3.2006 annetun
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006,
sellaisena kuin se on muutettuna 26.6.2013 annetulla Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 610/2013, 21 artiklaa on
tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan
kaltaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan jokainen
linja-autoyritys, joka harjoittaa Schengen-alueen sisällä säännöllistä
rajatylittävää liikennettä kyseisen jäsenvaltion alueelle, on
velvollinen tarkastamaan matkustajien passin ja oleskeluluvan ennen
sisärajan ylittämistä, jotta estetään sellaisten kolmannen maan
kansalaisten kuljettaminen kyseisen jäsenvaltion alueelle, joilla ei ole
näitä matkustusasiakirjoja, ja jonka mukaan kyseisen
tarkastusvelvoitteen noudattamisen varmistamiseksi poliisiviranomaiset
voivat antaa tällaisten kuljetusten kieltämistä koskevan määräyksen,
johon on liitetty uhkasakko, kuljetusyrityksille, joiden osalta on
todettu, että ne ovat kuljettaneet kyseiselle alueelle kolmannen maan
kansalaisia, joilla ei ole mainittuja matkustusasiakirjoja.

Linkki yhdistettyihin asioihin C-412/17 ja C-474/17

Unionin tuomioistuimen lehdistötiedote