Vaikeasti kehitysvammaista ei tarvinnut erikseen kuulla vanhempiensa valituksen johdosta lastensuojeluasiassa

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa
oli kysymys A:n ja B:n lapsen, nykyään 16-vuotiaan C:n huostaanottoa ja
sijaishuoltoon sijoittamista koskevan valituksen käsittelystä.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa valittajina olivat huoltajat A ja B.
C:llä oli todettu vaikea-asteinen kehitysvamma ja autismi. Hän ei
puhunut, vaan ilmaisi itseään elein ja osoittelemalla esineitä ja
asioita. Kysymys oli muun ohella siitä, oliko C:tä kuultava korkeimmassa
hallinto-oikeudessa hänen vanhempiensa valituksen johdosta.

Lastensuojelulaissa
tai muussakaan laissa ei ole asianosaisen kuulemista täsmentävää
säännöstä sen tilanteen varalta, että 12 vuotta täyttänyt, mutta alle
18-vuotias henkilö ei kykene ymmärtämään itseään koskevan
lastensuojeluasian merkitystä. Hallintolain 14 §:n 2 momentista ja
hallintolainkäyttölain 18 §:n 2 momentista sen sijaan ilmenee, että 18
vuotta täyttänyt vajaavaltainen voi yksin käyttää puhevaltaansa
henkilöään koskevassa asiassa sillä edellytyksellä, että hän kykenee
ymmärtämään asian merkityksen.

C:n kehitysvammasta saadun
selvityksen perusteella hän ei kyennyt ymmärtämään huostaanottoaan ja
sijaishuoltoon sijoittamistaan koskevan asian merkitystä eikä siten
myöskään vanhempiensa korkeimmalle hallinto-oikeudelle asiassa tekemän
valituksen merkitystä.

Kun otettiin huomioon
lastensuojelulain 4 §:n 1 momentin viimeinen virke, lastensuojelulain 21
§ ja hallintolainkäyttölain 34 §:n 2 momentti, korkein hallinto-oikeus
ratkaisi asian kuulematta C:tä hänen vanhempiensa valituksen johdosta.
Tämän vuoksi C:lle ei ollut myöskään tarpeen määrätä lastensuojelulain
87 §:ssä tarkoitettua oikeudenkäyntiavustajaa. Sen lisäksi, mitä
lastensuojelulain 21 §:ssä säädetään kaksitoista vuotta täyttäneen
alaikäisen lapsen oikeudesta käyttää puhevaltaansa, alaikäisen lapsen
edunvalvojina olevat huoltajat käyttävät oikeudenkäynnissä
hallintolainkäyttölain 17 §:n mukaan alaikäisen lapsen puhevaltaa. Kun
asiassa ei ollut ilmennyt C:n ja hänen huoltajiensa välistä
eturistiriitaa, C:lle ei ollut tarpeen määrätä huoltajien esteellisyyden
vuoksi myöskään hallintolainkäyttölain 19 a §:ssä tarkoitettua
edunvalvojaa oikeudenkäyntiä varten. Lapsen oikeuksia koskevan
yleissopimuksen 12 artiklan 1 ja 2 kappale eivät antaneet aihetta
arvioida asiaa toisin.