Turvapaikan myöntämättä jättäminen sotarikokseen syyllistymisen perusteella edellytti yksilöllistä näyttöä

Maahanmuuttovirasto oli
katsonut, että Syyrian kansalaisella A:lla oli perustellusti aihetta
pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi oletetun poliittisen
mielipiteen vuoksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla
tavalla. Maahanmuuttovirasto oli kuitenkin katsonut olevan perusteltua
aihetta epäillä A:n syyllistyneen rikoksiin ihmiskuntaa vastaan sekä
sotarikoksiin ja näin ollen jättänyt turvapaikan myöntämättä
ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella.

Hallinto-oikeus
oli kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen poissulkemislausekkeen
soveltamisen osalta ja palauttanut asian virastolle uudelleen
käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus lausui perusteluinaan muun ohella, että
vaikka A oli kertonut suorittaneensa asepalveluksen Syyrian armeijassa
vuosina 2010-2012 Damaskoksessa ja Homsissa, oli hänen yksikkönsä rooli
sekä hänen oma henkilökohtainen asemansa tässä yksikössä jäänyt jossain
määrin epäselväksi. A oli myöntänyt ottaneensa kiinni mielenosoittajia
ja etsintäkuulutettuja, mutta kiistänyt osallistuneensa Homsin
pommittamiseen tai edes nähneensä sellaista tapahtuneen. Hallinto-oikeus
katsoi, että A:n ei voitu katsoa olevan henkilökohtaisesti vastuussa
kiinniotettujen henkilöiden myöhemmästä mahdollisesta kidutuksesta, kun
erityisesti otettiin huomioon A:n asema armeijan organisaatiossa
asevelvollisuutta suorittavana henkilönä.

Hallinto-oikeus
oli lisäksi lausunut, että Maahanmuuttovirasto ei ollut voinut
pelkästään sen seikan perusteella, että A oli suorittanut asepalvelusta
Homsissa samaan aikaan, kun siellä on raportoitu siviiliväestöön
kohdistuvaa pommittamista, arvioida olevan perusteltua aihetta epäillä
A:n syyllistyneen sotarikoksiin. A oli myös kiistänyt osallisuutensa
tällaiseen toimintaan. Maahanmuuttovirasto ei ollut pystynyt
osoittamaan, että juuri A:n yksikkö ja A tässä yksikössä olisi
osallistunut pommituksiin. Hallinto-oikeus oli tässä arviossaan antanut
painoarvoa UNHCR:n kannanotolle poissulkemislausekkeen suppean tulkinnan
periaatteesta.

Maahanmuuttovirasto haki lupaa valittaa
hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Korkein
hallinto-oikeus yhtyi hallinto-oikeuden asiassa esittämiin
perusteluihin. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu.