Pyyntihintatilastoihin perustuva autoverokäytäntö ei ollut syrjivää

Tulli oli määrännyt A:lle tämän
Suomeen maahantuomasta käytetystä Volvo XC90 -merkkisestä henkilöautosta
autoveroa. Verotusarvo oli määritetty tilastollisesti sellaisen
vertailuaineiston perusteella, joka oli koskenut samanlaisten
käytettyjen ajoneuvojen pyyntihintoja Suomen markkinoilla.
Autoveroprosentti oli oikaistu niin kutsuttua historiallista
autoveroprosenttia vastaavaksi ratkaisun KHO 2014:182 mukaisesti.

Asiassa
oli ratkaistavana, oliko ajoneuvosta kannettu SEUT 110 artiklasta
ilmenevä syrjimättömyysvaatimus huomioon ottaen veroprosentin oikaisun
jälkeenkin liikaa autoveroa. Arvioitavaksi tuli sen seikan merkitys,
että käytettyjen ajoneuvojen markkinoilta saaduissa vertailutiedoissa ei
ollut otettu huomioon, mitä verottomia eriä vertailuajoneuvojen
pyyntihintoihin sisältyi. Verottomia eriä oli voinut muodostua, koska
autoverolain ja noudatetun soveltamiskäytännön mukaan ajoneuvon arvoon
ei tullut lukea tavanomaisia toimituskuluja ja ajoneuvon mukana myytyjä
tarvikkeita, jotka oli asennettu muualla kuin tehtaalla, ja koska
käytetyssä ajoneuvossa jäljellä olevana veron määränä oli pidettävä
ajoneuvon arvonalentumisen perusteella määräytyvää osuutta alkuperäisen
veron määrästä.

A vaati verotuspäätöstä muutettavaksi
veroprosentin osalta. Korkein hallinto-oikeus totesi, että
autoverotuspäätökseen sisältyvät verotusarvon ja veroprosentin
määräämistä koskevat osaratkaisut eivät tulleet erikseen
lainvoimaisiksi. Hallinto-oikeus ei ollut menetellyt virheellisesti, kun
se oli asiaa ratkaistessaan arvioinut, oliko vaatimuksen tueksi
esitettyjen seikkojen merkitys tullut otetuksi huomioon jo verotusarvoa
määritettäessä.

Tilastollisen arvonmääritysmenetelmän
soveltamisen yhteydessä menetelmän tuottamaa pyyntihintaa oli alennettu
mahdollisten eri virhetekijöiden vuoksi 10 prosenttia ennen
tavanomaisten alennusten vähentämistä. Korkein hallinto-oikeus arvioi,
että tällaista alennusta oli pidettävä riittävänä korjaamaan myös nyt
kysymyksessä oleva verottomien erien huomioon ottamiseen liittyvä
epätarkkuus. Ajoneuvoon kohdistunut autoverotus ei ollut omiaan
suosimaan kotimaan markkinoilla olevia jo rekisteröityjä samanlaisia
käytettyjä ajoneuvoja, eikä verotusta ollut pidettävä syrjivänä.