KELAn ei tarvinnut myöntää toimeentulotukea lääkekannabiksen hankintakuluihin

Kansaneläkelaitos oli hylännyt A:n perustoimeentulotukihakemuksen siltä osin kuin hän oli hakenut rajattua maksusitoumusta erityisluvallisille lääkekannabisvalmisteille.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko A:lle määrätyistä lääkekannabisvalmisteista aiheutuvia menoja pidettävä toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisina sellaisina muina kuin perusosaan sisältyvinä terveydenhuoltomenoina, jotka otetaan tarpeellisen suuruisina huomioon perustoimeentulotukea myönnettäessä.

Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksessään, että pelkästään siitä, että lääkemääräyksen oli antanut yksityinen lääkäri eikä julkisen terveydenhuollon palveluksessa oleva lääkäri, ei lähtökohtaisesti seurannut, ettei lääkevalmisteen hankintaan käytettyjä menoja voitu pitää toimeentulotuessa perusmenoiksi hyväksyttävinä terveydenhuoltomenoina.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että viimesijaisena taloudellisena tukena olevan perustoimeentulotuen myöntämisestä päättävä viranomainen voi lääkemenojen tarpeellisuutta toimeentulotukilain 7 b §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla arvioidessaan ottaa huomioon, onko lääkemääräyksen mukainen lääkitys yleisen hoitokäytännön mukaista. Vaikka Kansaneläkelaitoksen tehtävään perustoimeentulotuesta päättävänä viranomaisena ei kuulukaan lääketurvallisuudesta huolehtiminen eikä lääkäreiden toiminnan valvonta, sillä on lääkemenojen tarpeellisuutta arvioidessaan toimivaltaa arvioida myös lääkemääräysten perusteltavuutta kulloinkin ratkaistavana olevassa yksittäistapauksessa. Kansaneläkelaitoksen tulee tässä arvioinnissaan ottaa huomioon toimeentulotuen asiakkaalta saatu selvitys ja tarvittaessa sen tulee pyytää asiakkaalta myös lisäselvitystä asiasta. Kansaneläkelaitos voi arvioinnissa käyttää hyväksi myös omaa asiantuntemustaan sekä asiantuntijalääkäreiltään yleisesti tai yksittäisessä tapauksessa saamaansa selvitystä. Jos asiantuntijalääkäri on osallistunut yksittäisen asian valmisteluun, lääkärin perustellun arvion on ilmettävä asiakirjoista Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 22 §:ssä edellytetyllä tavalla.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Fimean lääkevalmisteen luovuttamiselle myöntämää erityislupaa ei voitu lääkevalmisteen yleisen hoitokäytännön mukaisuutta tai hakijan erityistä tarvetta koskevan selvityksen puuttuessa pitää yksinään riittävänä perusteena lääkevalmisteesta aiheutuneen menon huomioon ottamiseksi perustoimeentulotukea myönnettäessä.

A oli vaatinut hänelle lääkekannabiksesta aiheutuvan noin 950 euron kuukausittaisen menon huomioon ottamista perusmenona päätettäessä perustoimeentulotuen myöntämisestä hänelle. Asiassa saadusta selvityksestä ilmeni, että yksityislääkärin A:lle masennuksen hoitoon antamaa lääkemääräystä ei voitu pitää yleisen hoitokäytännön mukaisena eikä masennus ollut kysymyksessä olevien lääkkeiden valmisteyhteenvedoissa mainittu käyttöaihe. Asiassa ei ollut ilmennyt, että yleisestä hoitokäytännöstä tai lääkkeelle ilmoitetuista käyttöaiheista poikkeaminen olisi esillä olevan tilanteen olosuhteissa perusteltua esimerkiksi lääkkeen kokeellisen käytön takia tai että sille olisi ollut A:n tilanteessa jokin muu sellainen erityinen lääketieteellinen peruste, jonka takia lääkekannabiksesta aiheutuvia lääkemenoja olisi tullut pitää toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuina tarpeellisina terveydenhuoltomenoina.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi voimaan Kansaneläkelaitoksen päätöksen.