Eu:n tuomioistuimen tuomio lentoliikennettä koskevassa asiassa

15.11.2018 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EY) N:o 1008/2008 – 2 artiklan 18 alakohta – 23 artiklan 1 kohta – Kuljetus – Lentoliikenteen harjoittamisen yhteiset säännöt Euroopan unionissa – Tiedottaminen – Lopullisen hinnan ilmoittaminen – Lentohinnan sisällyttäminen lopulliseen hintaan – Velvollisuus ilmoittaa lentohinnat euroina tai paikallisessa valuutassa – Merkityksellisen paikallisen valuutan valinta – Liittymäperusteet

Ennakkoratkaisupyynnön oli tehnyt  Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin
tuomioistuin, Saksa)

Ennakkoratkaisupyyntö
koskee lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä
24.9.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY)
N:o 1008/2008 (EUVL 2008, L 293, s. 3) 2 artiklan 18 alakohdan ja
23 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Germanwings GmbH ja
Verbraucherzentrale Baden-Württemberg eV (Baden-Württembergin osavaltion
kuluttajajärjestö, Saksa) (jäljempänä Verbraucherzentrale) ja jossa on
kyseessä se, että Germanwings on ilmoittanut lentohinnat Englannin
puntina lennolle Lontoosta (Yhdistynyt kuningaskunta) Stuttgartiin
(Saksa).

Unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Lentoliikenteen
harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä 24.9.2008 annetun
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1008/2008
23 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä saman asetuksen 2 artiklan
18 alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että lentoliikenteen
harjoittajien, jotka eivät ilmaise lentohintoja yhteisön sisäisessä
lentoliikenteessä euroina, on ilmoitettava ne sellaisessa paikallisessa
valuutassa, joka liittyy objektiivisesti tarjottuun palveluun. Tällainen
on erityisesti sen jäsenvaltion, jossa on kyseisen lennon lähtö- tai
saapumispaikka, laillinen valuutta.

Näin
ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa
sellaiseen jäsenvaltioon sijoittautunut lentoliikenteen harjoittaja,
jossa laillisena valuuttana on euro, tarjoaa internetissä
lentoliikennepalvelua, jossa lennon lähtöpaikka on toisessa
jäsenvaltiossa, jossa laillisena valuuttana ei ole euro, on niin, että
mikäli lentohintoja ei ilmaista euroina, ne voidaan ilmoittaa viimeksi
mainitun jäsenvaltion laillisessa valuutassa.

Linkki asiaan C-330/17

Unionin tuomioistuimen lehdistötiedote