Maahanmuuttoviraston tulee varmistua alaikäisen vastaanotto-olosuhteista käännytystilanteessa

Asiassa oli korkeimmassa
hallinto-oikeudessa kysymys siitä, oliko alaikäinen, yksin Suomeen
tullut Irakista oleva turvapaikanhakija A voitu käännyttää Irakiin.

Kun
Maahanmuuttovirasto oli hylännyt A:n kansainvälistä suojelua ja
oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päättänyt käännyttää hänet
kotimaahansa, A:lla oli kertomansa mukaan yhteys vanhempiinsa.
Maahanmuuttovirasto ei ryhtynyt käytännön toimenpiteisiin hänen
vanhempiensa jäljittämiseksi. Valituksessaan hallinto-oikeudelle A oli
kertonut menettäneensä yhteyden perheeseensä. Hallinto-oikeus hylkäsi
A:n valituksen ja totesi muun ohessa, että A:lla oli kotikaupungissaan
Bagdadissa laaja perheenjäsenten ja sukulaisten muodostama tukiverkko.

Korkeimmassa
hallinto-oikeudessa A kertoi, että hän oli menettänyt yhteyden
perheeseensä loppuvuodesta 2016 ja että perheenjäsenten jäljittäminen
käynnistetään Punaisen Ristin henkilöhaun avulla. Sittemmin ilmeni, että
perheenjäsenten jäljittäminen ei edistynyt.

Korkein
hallinto-oikeus totesi, että Maahanmuuttovirasto ei ollut voinut
perustaa käsitystään palauttamisolosuhteiden asianmukaisuudesta
pelkästään A:n ilmoitukseen yhteydenpidostaan vanhempiensa kanssa. Sen
olisi tullut varmistua siitä, että käännyttämistä täytäntöönpantaessa A
voidaan palauttaa vanhemmilleen sekä siitä, että A:n palauttaminen on
myös perheen olosuhteet huomioon ottaen lapsen edun mukaista. Yhteyden
saaminen vanhempiin olisi ollut tarpeen asianmukaisten
vastaanotto-olosuhteiden varmistamiseksi sekä lapsen edun arvioimiseksi.
Vastaavasti hallinto-oikeuden olisi tullut arvioida A:n
vastaanotto-olosuhteiden asianmukaisuus.

Koska alaikäisen
turvapaikanhakijan paluun turvallisuudesta ja vastaanotto-olosuhteiden
asianmukaisuudesta ei voitu varmistua, A:ta ei ollut voitu käännyttää.
Asia palautettiin käännyttämisen ja oleskeluluvan osalta
Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.