Käännytyspäätöksen jälkeen esille tulleet uudet seikat on otettava huomioon, kunnes käännytys on lainvoimaisesti ratkaistu

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt
Irakin kansalaisten aviopuolisoiden A:n ja B:n kansainvälistä suojelua,
oleskelulupaa ja oleskelulupaa koskevat hakemukset ja päättänyt
käännyttää heidät kotimaahansa. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n ja B:n
Maahanmuuttoviraston päätöksestä tekemän valituksen.

A:lle
ja B:lle oli syntynyt lapsi sen jälkeen, kun Maahanmuuttovirasto oli
tehnyt heitä koskevan käännyttämispäätöksen. Korkeimmassa
hallinto-oikeudessa oli kyse siitä, oliko ulkomaalaisen
käännyttämisen esteenä se, että hänelle oli Maahanmuuttoviraston
päätöksen tekemisen jälkeen syntynyt Suomessa lapsi, jonka osalta ei
ollut tehty käännytyspäätöstä eikä lapselle ollut haettu erikseen
oleskelulupaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että
lähtökohtaisesti voitiin pitää perusteltuna, että alaikäinen lapsi
poistuu maasta täältä käännyttävän huoltajansa kanssa ilman, että
lapselle tehdään erikseen käännyttämispäätös. Vakiintuneen käytännön
mukaan on katsottu, ettei käännyttämisestä päättävällä viranomaisella
ole lakiin perustuvaa velvoitetta viran puolesta erikseen tehdä lapsen
osalta käännyttämispäätöstä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että
ulkomaalaista koskevaa käännytyspäätöstä ei ollut kumottava yksinomaan
sen vuoksi, että hänelle oli päätöksen tekemisen jälkeen syntynyt
Suomessa lapsi, jota päätös ei koskenut.

Korkein
hallinto-oikeus totesi, että käännytyspäätöksen jälkeen syntynyt lapsi
oli kuitenkin sellainen uusi tosiseikka, jolla voi olla merkitystä
lapsen vanhempaa koskevassa käännytyksen kokonaisharkinnassa. Lapsen
edun huomioon ottaminen käännytysharkinnassa ei ollut rajoitettu vain
siihen ajankohtaan, kun asia ratkaistiin Maahanmuuttovirastossa, vaan
myös käännytyspäätöksen jälkeen esille tulleet uudet seikat oli otettava
huomioon, kunnes käännytys oli lainvoimaisesti ratkaistu.
Maahanmuuttoviraston päätöksen jälkeen syntynyt lapsi voitiin ottaa
huomioon käännytysharkinnassa, mikäli lapsen vanhemmat olivat hakeneet
muutosta käännytyspäätökseen ja vedonneet valituksessaan siihen, että
lapsen syntymä edellyttää uutta käännytysharkintaa. Esillä olevassa
asiassa ei ilmennyt perusteita kumota A:n ja B:n käännytyspäätöstä.