EOA arvostelee vangitsemispäätöksen pelkistettyjä perusteluja
1.10.2018 | OikeusuutisetPuolustuksen keskeisimpiin väitteisiin olisi tullut ottaa nimenomaisesti kantaa.
Pakkokeinolain 3 luvun 10 § edellyttää edellä todetuin tavoin vangitsemispäätökseltä vain ”lyhyitä” perusteluja. Kun vangitsemiskäsittelyssä ei kuulla todistajia tai esitetä näyttöä, onkin selvää, ettei ainakaan laajoja näyttöperusteluja tarvita. Mikäli vangitsemisvaatimus tai muu pakkokeinoa koskeva hakemus on hyvin ja seikkaperäisesti laadittu, siihen viittaaminen käräjäoikeuden ratkaisun perusteluissa on usein riittävää.
Mikäli kuitenkin vangitsemiskäsittelyssä vedotaan sellaisiin merkityksellisiin seikkoihin, joita ei ole lainkaan käsitelty vangitsemispäätöksen liitteeksi otetussa vangitsemisvaatimuksessa, ei vangitsemispäätöstä yleensä voida laatia pelkästään vangitsemisvaatimuksessa esitettyihin perusteluihin viittaamalla.
Vangitsemispäätösten ja myös muita pakkokeinoja koskevien päätösten osalta on keskeistä, että puolustuksen esittämiin järkeviin väitteisiin ja relevantteihin näkökohtiin otetaan ratkaisun perusteluissa kantaa. Muuten syntyy helposti vaikutelma, ettei vangittavaksi vaadittavan tai muun pakkokeinon kohteena olevan henkilön lausumilla ole ratkaisua tehtäessä merkitystä tai ainakaan vastaavaa painoarvoa kuin vaatimuksen esittäjän näkemyksillä, joihin ratkaisussa viitataan. Tällaista päätelmää tukee helposti myös tieto siitä, että käräjäoikeuksissa hylätään vangitsemisvaatimuksia suhteellisen harvoin.
Järjestelmän uskottavuus edellyttää käsitykseni mukaan sitä, ettei vangittavaksi vaaditun oikeusturvan takaajana toimiva riippumaton tuomioistuin automaattisesti ja perustelematta hyväksy esitutkintaviranomaisen näkemyksiä ja väitteitä päättäessään vangitsemisesta tai muista pakkokeinoista. Ratkaisujen perusteluilla on tässä suhteessa suuri merkitys. Lyhyt pro et contra –tyyppinen perustelu sopii hyvin myös pakkokeinoasioissa annettaviin ratkaisuihin ja lisää järjestelmän uskottavuutta yleiselläkin tasolla.
Oma käsitykseni on, että kantelun kohteena olevassa tapauksessa ainakin puolustuksen keseisimpiin väitteisiin olisi edellä todetut näkökohdat huomioon ottaen tullut käräjäoikeuden ratkaisun perusteluissa ottaa nimenomaisesi kantaa kuten Turun hovioikeus onkin tässä tapauksessa tehnyt vangitun kantelun johdosta 24.11.2017 antamassaan päätöksessä. Pidän kuitenkin selvänä, ettei pakkokeinoasioissa annettavilta päätöksiltä voida edellyttää yhtä kattavia ja yksityiskohtaisia perusteluja kuin rikosasioissa annettavilta tuomiolta.
Asian ratkaissut käräjätuomari on kantelun johdosta antamassaan selvityksessä kertonut sittemmin muuttaneensa omaa perustelukäytäntöään pakkokeinoasioissa. Hän on kertonut pyrkivänsä nykyisin ”kirjaamaan pakkokeinoasioissa annettuihin päätöksiin ainakin lyhyesti ne perusteet, miksi hylätyssä vaatimuksessa tai vastauksessa esitetyille seikoille ei ole päätöksessä annettu ratkaisevaa merkitystä ja miksi hyväksytyssä vaatimuksessa tai vastauksessa esitetyt seikat ovat olleet merkityksellisemmät”.
Tuomarilla on ratkaisun perustelujen laajuuden ja muotoilun suhteen runsaasti harkintavaltaa. Tämän vuoksi en katso asiassa olevan perusteita muuhun kuin että saatan edellä esittämäni käsityksen käräjätuomarin tietoon.