7-vuotiasta lasta kuultava päätettäessä yhteydenpidon rajoittamisesta

Asiassa oli hallinto-oikeudessa
kysymys siitä, oliko lapsen mielipide voitu jättää selvittämättä
yhteydenpidon rajoittamista koskevassa asiassa.

Lapsen sukulainen,
joka oli myös lapsen entinen sijaisvanhempi, oli valittanut
hallinto-oikeuteen sosiaalityöntekijän tekemästä yhteydenpidon
rajoittamista koskevasta päätöksestä, jolla oli rajoitettu lapsen ja
hänen välistä yhteydenpitoa.

Valituksenalaisesta päätöksestä
ilmeni, että lapsen mielipidettä yhteydenpidon rajoittamisesta ei ollut
selvitetty. Lapsen mielipiteen selvittämättä jättämistä oli päätökseen
tehtyjen kirjausten mukaan perusteltu lapsen nuorella iällä.

Hallinto-oikeus
totesi, että lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla
tavalla turvattava oikeus mielipiteen esittämiseen. Lapsen mielipide
voidaan jättää selvittämättä vain lastensuojelulain 20 §:n 3 momentissa
tarkoitetusta syystä, eli tilanteissa, joissa mielipiteen selvittäminen
vaarantaisi lapsen terveyttä tai kehitystä tai se olisi muutoin ilmeisen
tarpeetonta.

Lapsi oli päätöksentekohetkellä ollut melkein
seitsemänvuotias, joten hänen mielipidettänsä ei ollut voitu jättää
selvittämättä hänen ikänsä vuoksi ja ottaen huomioon myös lapsen
mielipiteen selvittämisen tapaa koskeva lastensuojelulain 20 §:n 1
momentin oikeusohje. Asiakirjaselvityksestä ei myöskään ilmennyt, että
lapsen mielipiteen selvittäminen hänen ikä- ja kehitystasoaan
vastaavalla tavalla olisi vaarantanut hänen terveyttään ja kehitystään.
Tämän vuoksi ja ottaen huomioon yhteydenpidon rajoittamisen sisältö ja
kesto sekä asiassa esitetyt vaatimukset, lapsen mielipiteen
selvittämistä ei voitu myöskään pitää ilmeisen tarpeettomana.

Hallinto-oikeus
kumosi valituksenalaisen päätöksen menettelyvirheen johdosta ja
palautti asian viranhaltijalle uudelleen käsiteltäväksi.