Oikeuskäytännön muutoksen myötä verohallinto saattoi muuttaa verotuskäytäntöään luottamuksensuojaa loukkaamatta

Verohallinto oli 1.12.2011
antanut A:n hakemuksesta ennakkoratkaisun, jossa oli muun ohella
lausuttu, että mikäli A lahjoittaa B:lle ja kahdelle muulle lapselleen
kullekin 489 kappaletta X Oy:n osakkeita, luovutuksen yhteydessä voidaan
soveltaa perintö- ja lahjaverolain 55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennusta
koskevia säännöksiä. Ennakkoratkaisun perusteluissa oli yritystoiminnan
jatkamisen ja B:n osalta viitattu B:n toimintaan hallintoneuvoston
jäseninä. X Oy:öön oli perustettu hallintoneuvosto, jonka
puheenjohtajana B oli toiminut. B:tä koskeva lahjaverotus oli 10.10.2012
toimitettu ennakkoratkaisun mukaisesti.

Verohallinto oli
6.2.2017 antanut A:lle uuden X Oy:n osakkeiden lahjoitusta koskevan
ennakkoratkaisun, jossa oli viitattu korkeimman hallinto-oikeuden
vuosikirjaratkaisuun KHO 2016:173 ja todettu B:lle annettavan lahjan
osalta, ettei perintö- ja lahjaverolain 55 §:n
sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevia säännöksiä voida soveltaa.
Hallinto-oikeus oli hallintolain 6 §:n luottamusperiaatteeseen viitaten
katsonut, että B:n tuli oikeutetusti voida odottaa, että asia
ratkaistaan samalla tavoin kuin aiemmassa ennakkoratkaisussa oli
lausuttu vuosikirjaratkaisusta KHO 2016:173 huolimatta.

Korkein
hallinto-oikeus totesi, että viranomainen voi muuttaa vakiintuneeksikin
muodostunutta käytäntöään sikäli kuin siihen on olemassa perusteltu
syy, kuten tuomioistuinkäytännössä annetut aikaisemmasta käytännöstä
poikkeavat ratkaisut, vaikka hallintolain 6 §:n nojalla viranomaisen
ratkaisutoiminnan tulisikin olla johdonmukaista. Koska Verohallinnolla
oli siten ollut perusteltu syy muuttaa perintö- ja lahjaverolain 55 §:n
tulkintaa B:n osalta uudessa ennakkoratkaisussa, korkein hallinto-oikeus
kumosi hallinto-oikeuden päätöksen B:n osalta ja saattoi Verohallinnon
ennakkoratkaisun tältä osin voimaan. Äänestys 6-1 (perusteluista).