Lausunto oikeusapudirektiivin kansallista täytäntöönpanoa koskevasta muistiosta

Dnro 35/2018

Lausuntopyyntönne: VN/1730/2018, 23.5.2018

LAUSUNTO OIKEUSAPUDIREKTIIVIN KANSALLISTA TÄYTÄNTÖÖNPANOA KOSKEVASTA MUISTIOSTA

Suomen Asianajajaliitolta (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) on pyydetty lausuntoa otsikossa mainitusta muistiosta.

Asianajajaliitto katsoo, että täytäntöönpantavana oleva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/1919 oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille (jäljempänä ”oikeusapudirektiivi”) edellyttää kansallisen lainsäädännön tarkistamista erityisesti oikeusavun saamista koskevien edellytysten, oikeusapupäätöstä koskevien muutoksenhakumenettelyjen sekä haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden oikeuksien turvaamisen osalta.

Käsillä olevassa lausunnossa keskitytään ensisijaisesti oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (jäljempänä ”rikosoikeudenkäyntilaki”) puolustajan määräämistä epäillylle koskeviin säännöksiin, koska rikosoikeudenkäyntilain järjestelmä on epäillyn osalta ensisijainen sääntelykeino epäillyn prosessuaalisten oikeuksien toteuttamiseksi.

Artikla 2 Soveltamisala

Asianajajaliitolla ei ole lausuttavaa direktiivin soveltamisalan osalta kansallisessa lainsäädännössä.

Artikla 4 Oikeusapu rikosoikeudellisissa menettelyissä

Kansallisessa lainsäädännössä olisi syytä uudistaa ja yhtenäistää rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 §:ssä tarkoitetun puolustajan määräämisen edellytyksiä. Mainitussa lainkohdassa on tällä hetkellä asetettu omina momentteinaan erilliset ja toisistaan poikkeavat edellytykset puolustajan määräämiselle epäillyn pyynnöstä ja viran puolesta. Oikeusapudirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa todetaan muun ohessa, että jäsenvaltiot voivat soveltaa tarveharkintaa, aiheellisuusharkintaa tai molempia sen arvioimiseksi, onko oikeusapua annettava samaisen artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tarveharkinnan arviointiperusteista säädetään Suomessa oikeusapulaissa, kun taas direktiivissä esille tuotuja aiheellisuusharkinnan edellytyksiä käsitellään erityisesti rikosoikeudenkäyntilaissa.

Rikosoikeudenkäyntilain 1 §:ää olisi Asianajajaliiton näkemyksen mukaan syytä muuttaa siten, että pykälän 3 momentin 4 kohta poistettaisiin ja pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, joka kuuluisi seuraavasti:

Epäillylle voidaan lisäksi määrätä puolustaja, jos siihen on muu erityinen syy.

Ehdotettu uusi momentti mahdollistaisi puolustajan määräämisen epäillylle erityisen syyn perusteella sekä epäillyn pyynnöstä että viran puolesta. Asianajajaliitto katsoo, että voimassa oleva lainkohta ei sellaisenaan vastaa niitä arviointiperusteita, jotka aiheellisuusharkinnassa olisi oikeusapudirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan otettava huomioon. Voimassa olevan lainkohdan 1 momentin arviointiperusteet ovat sikäli vanhentuneet ja riittämättömät, että niissä huomioidaan syytteen mukaisesta rikoksesta johtuvista seuraamuksista ainoastaan lakisääteiset rangaistusseuraamukset.

Kuitenkin esimerkiksi työrikosten, ympäristörikosten ja rahanpesurikosten kohdalla on syyksilukemisesta johtuvilla oheis- ja muilla seuraamuksilla usein huomattavasti tuntuvampi vaikutus vastaajan asemaan kuin varsinaisilla rangaistusseuraamuksilla. Tällaisia seuraamuksia ovat esimerkiksi rikoslain 10 luvun mukaiset menettämisseuraamukset, yksityisoikeudelliset seuraamukset ja erityisesti elinkeinonharjoittajille aiheutuvat mainehaitat ja muut sellaiset taloudelliset menetykset, jotka eivät suoranaisesti johdu syyksilukevassa tuomiossa asetetuista seuraamuksista.

Kun otetaan huomioon, että oikeusapudirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaiset arviointiperusteet soveltuvat yhtä lailla puolustajan määräämiseen niin epäillyn pyynnöstä kuin viran puolestakin, ei erityistä syytä arviointiperusteena ole perusteltua rajata soveltumaan ainoastaan voimassa olevan lainkohdan 2 momentin mukaisiin tapauksiin. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että puolustaja voitaisiin määrätä viran puolesta erityisen syyn perusteella esimerkiksi silloin, kun juttuun liittyisi jokin vaikea erityiskysymys, siinä esitettäisiin huomattava menettämis- tai korvausvaatimus taikka kun epäilty suhtautuu asiaansa täysin passiivisesti.[1] Oikeuskirjallisuudessa tai muualla ei ole kuitenkaan katsottu olevan välttämätöntä, että puolustaja voitaisiin näissä tilanteissa määrätä ainoastaan viran puolesta.

Koska käsillä oleva ehdotus koskisi yksinomaan rikosoikeudenkäyntilain mukaisen avustajan määräämistä koskevien soveltamisperusteiden laajentamista, ei muutoksesta aiheutuisi valtiolle merkittävää taloudellista riskiä. Rikosoikeudenkäyntilain, toisin kuin oikeusapulain, järjestelmä mahdollistaa syylliseksi todetun epäillyn velvoittamisen korvaamaan valtiolle hänen puolustamisestaan aiheutuneet kustannukset.

Artikla 5 Oikeusapu eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä

Asianajajaliitolla ei ole lausuttavaa oikeusavusta eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä.

Artikla 6 Oikeusavun antamista koskevat päätökset

Asianajajaliitto toteaa, että oikeusapudirektiivin 6 artiklan 1 kohdan vaatimusten on toteuduttava myös haettaessa muutosta tuomioistuimen ensiasteena tekemään päätökseen avustajan määräämisestä. Voimassa oleva lainsäädäntö edellyttää, että tuomioistuimen tekemästä puolustajan määräämistä tai oikeusavun myöntämistä koskevasta kielteisestä päätöksestä haetaan muutosta varsinaisia muutoksenhakukeinoja käyttämällä eli valittamalla. Nykyinen oikeustila on kuitenkin ongelmallinen erityisesti epäillyn, mutta myös avustajan oikeusturvan kannalta, sillä puheena olevan artiklan mukaiset viivytyksettömyyden vaatimukset eivät tosiasiassa toteudu avustajan määräämistä tai oikeusavun myöntämistä koskevassa muutoksenhaussa. Erityisesti hovioikeuksissa sovellettava jatkokäsittelylupamenettely vaarantaa epäillyn oikeusturvan toteutumisen, kun pääasia on samanaikaisesti vireillä alioikeudessa.

Asianajajaliitto ehdottaa, että muutoksenhaku puolustajan määräämistä ja oikeusavun myöntämistä koskeviin alioikeuden päätöksiin toteutettaisiin samankaltaisena kantelumenettelynä, jollaista sovelletaan esimerkiksi pakkokeinolain nojalla tehtyjen vangitsemispäätösten muutoksenhakuun. Kantelumenettely mahdollistaisi sen, että epäillyllä olisi tehokkaat oikeussuojakeinot käytössään avustajan määräämistä koskevan päätöksensä uudelleen käsittelemiseksi ennen kuin ne pääasiassa annetun ratkaisun johdosta kävisivät hyödyttömiksi.

Artikla 7 Oikeusapupalvelujen laatu ja koulutus

Asianajajaliitolla ei ole lausuttavaa oikeusapupalvelujen laadusta ja koulutuksesta.

Artikla 8 Oikeussuojakeinot

Asianajajaliitto viittaa avustajan määräämistä koskevan päätöksen muutoksenhaun osalta aiemmin oikeusapudirektiivin 6 artiklan osalta lausuttuun.

Lisäksi Asianajajaliitto katsoo, että säädettävässä laissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota oikeusavun ratkaisupyyntöjen kontradiktoriseen käsittelyyn tuomioistuimessa. Voimassa olevan lain mukaan tuomioistuin voi muuttaa oikeusaputoimiston päätöstä hakijan vahingoksi niin ratkaisupyynnön perusteella kuin viran puolestakin. Vastaavasti tuomioistuimella on oikeus poiketa avustajan palkkiovaatimuksesta ratkaisussaan riippumatta siitä, onko hakijalle määrätty rikosoikeudenkäyntilain mukainen puolustaja tai onko hakijalle myönnetty oikeusapua oikeusapulain nojalla.

Asianajajaliitto ehdottaa, että säädettävässä laissa tuomioistuin velvoitettaisiin kuulemaan hakijaa ainakin silloin, kun tuomioistuin mahdollisesti päätyy muuttamaan oikeusapupäätöksen sisältöä ja/tai avustajan palkkio- ja kulukorvausratkaisua hakijan vahingoksi. Laajennettu kuulemisvelvoite täyttäisi kontradiktorisen periaatteen asettamat vaatimukset oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille tältä osin. Kuuleminen olisi tarpeen erityisesti silloin, kun tuomioistuin katsoo aiheelliseksi poiketa avustajan esittämästä palkkio- ja kulukorvausvaatimuksesta siitä huolimatta, ettei syyttäjä tai muu asianosainen ole lausunut sen sisällöstä.

Palkkio- ja kulukorvausvaatimuksista poikkeaminen hakijaa erikseen kuulematta on ongelmallinen myös hakijan ja avustajan välisen toimeksiantosuhteen kannalta. Hakija on viimesijaisena korvausvelvollisena jo hyväksynyt vaatimusten sisällön. Avustajan omissa nimissään ajama muutoksenhaku hänen palkkionsa ja kulujensa korvaamista koskevaan ratkaisuun voi synnyttää intressiristiriidan hakijan ja avustajan välille, sillä menestyksekäs muutoksenhaku voi johtaa hakijan korvausvelvollisuuden lisääntymiseen. Ongelma ajankohtaistuu erityisesti silloin, kun hakijalle on myönnetty oikeusapua omavastuuosuudella.

Asianajajaliitto ehdottaa siten, että yllä kuvatun kuulemisvelvollisuuden laajentamisen ohella säädettävässä laissa rajoitettaisiin tuomioistuimen mahdollisuuksia vaikuttaa hakijan ja avustajan välisen toimeksiantosuhteen sisältöön avustajan palkkion ja kulujen korvaamista koskevalla ratkaisullaan. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että avustajalla olisi oikeus periä palkkionsa ja kustannuksensa hakijalta hakijan hyväksymien vaatimusten sisältöisenä siltä osin kuin niitä ei ole valtion varoista korvattu.

Asianajajaliitto pitää edelleen ongelmallisena sitä, että tuomioistuimen ratkaisuun, jossa avustajan palkkio- ja kulukorvausta on leikattu avustajan vaatimasta, kohdistuva muutoksenhaku katsotaan voimassa olevan lain mukaan avustajan eikä hakijan nimissä käytäväksi asiaksi. Linjaus on erityisen ongelmallinen oikeusapua saavan hakijan oikeusturvan kannalta, sillä riski tuomioistuinmaksujen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta lankeaa tällöin avustajalle. Tämä puolestaan rajoittaa avustajan halua hakea muutosta ratkaisuun riippumatta siitä, onko muutoksenhaulla menestymismahdollisuuksia, ja siten heikentää hakijan oikeutta saada tehokasta oikeusapua.

Asianajajaliitto ehdottaa näin ollen, että puolustajanmääräys ja oikeusapu ulotettaisiin kattamaan avustajan palkkion ja kulujen korvaamista koskeva muutoksenhaku siten, että muodollisesti muutosta hakevana asianosaisena pidettäisiin avustajan sijasta tai ohella hakijaa. Muutos mahdollistaisi palkkion ja kulujen korvaamista koskevien ratkaisujen tehokkaan ja yhtenäisen kontrollin ilman avustajalle syntyvää taloudellista riskiä.

Asianajajaliitto huomauttaa lisäksi, ettei muistiossa mainittuja ylimmille laillisuusvalvojille tehtäviä kanteluita voida pitää erikseen tai yhdessä prosessilainsäädäntömme mukaisten varsinaisten ja ylimääräisten muutoksenhakukeinojen kanssa oikeusapudirektiivin 8 artiklan mukaisina tehokkaina oikeussuojakeinoina. Kantelun tekeminen ei sellaisenaan takaa oikeusapudirektiivin johdantokohdissa 27 ja 29 viitattujen unionin oikeuden vaikuttavuuden periaatteen taikka Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tai Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattujen oikeuksien toteutumista. Kuten muistiossakin todetaan, ylimmillä laillisuusvalvojilla on harkintavaltaa syytteen nostamisen suhteen ja heidän antamillaan suosituksilla ei ole oikeudellista sitovuutta.

Artikla 9 Haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt

Asianajajaliitto toteaa, että säädettävässä laissa on kiinnitettävä nimenomaisesti huomiota oikeusapudirektiivin 9 artiklassa mainittujen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden oikeuksien toteutumiseen. Erityisen tärkeää on varmistaa, että tällaisessa asemassa olevien henkilöiden päätös luopua avustajan käytöstä rikosprosessissa täyttää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössään asettamat kriteerit tehokkaalle luopumiselle. Luopumisen tulee muun muassa olla yksiselitteinen ja nimenomainen, eikä se saa loukata tärkeää julkista etua. Menettelyssä on noudatettava vähimmäistakeita, joiden avulla varmistetaan epäillyn tietävän oikeutensa ja pystyvän ennakoimaan luopumisen seuraukset.[2]

Helsingissä elokuun 14. päivänä 2018

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Jarkko Ruohola

Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

LAATI

Asianajaja Pekka Ylikoski, Asianajajaliiton rikosprosessioikeuden asiantuntijaryhmän jäsen

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu rikosprosessioikeuden asiantuntijaryhmässä.

[1] Antti Jokela, Oikeudenkäynnin asianosaiset ja valmistelu – Oikeudenkäynti II. 3., uud. painos. Alma Talent Oy 2013, s. 115.

[2] Ks. esim. EIT Salduz v. Turkki 27.11.2008 ja EIT Plonka v. Puola 31.3.2009.