Lausunto HE:stä laeiksi sakon ja rikesakon määräämisesta annetun lain 1 §:n, rikoslain 2 A luvun ja sakon täytäntöönpanosta annetun lain 28 §:n muuttamisesta

Dnro 37/2018

Lausuntopyyntönne: VN/843/2018, 7.6.2018

LAUSUNTO HALLITUKSEN ESITYKSESTÄ EDUSKUNNALLE LAEIKSI SAKON JA RIKESAKON MÄÄRÄÄMISESTÄ ANNETUN LAIN 1 §:N, RIKOSLAIN 2 A LUVUN JA SAKON TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA ANNETUN LAIN 28 §:N MUUTTAMISESTA

Suomen Asianajajaliitolta (jäljempänä ’Asianajajaliitto’) on pyydetty lausuntoa oikeusministeriölle koskien sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 1 §:n, rikoslain 2 a luvun ja sakon täytäntöönpanosta annetun lain 28 §:n muuttamisesta. Ehdotuksen tarkoituksena on rajoittaa rangaistus- ja sakkomääräyksen käyttöä niin, että rikosasiaa ei voitaisi näissä menettelyissä enää käsitellä, jos henkilölle on rikkomusta edeltävän vuoden aikana tehtyjen tekojen perusteella määrätty jo vähintään kuusi sakkorangaistusta. Rikkomus käsiteltäisiin silloin tuomioistuimessa. Näin toistuvasti sakkorikoksiin syyllistyneille olisi mahdollista tuomita muuntorangaistus, jos sakkoa ei saada perityksi. Esityksen tarkoituksena on edistää rikosoikeusjärjestelmän uskottavuutta, lain kieltojen ja käskyjen noudattamista sekä yleistä lainkuuliaisuutta.

Asianajajaliitto vastustaa esitystä.

Pidämme rangaistusjärjestelmän uskottavuutta hyvin tärkeänä arvona. Tilanne, jossa toistuvasti samankaltaisiin sakkorikoksiin syyllistyvät henkilöt jäävät vaille tosiasiallista rangaistusta maksukyvyttömyytensä vuoksi, on luonnollisesti ongelmallinen, vaikka kysymys olisikin vähälukuisesta rikoksentekijöiden lukumäärästä.

Lainvalmistelussa on ollut käytössä varsin kattavaa oikeuspoliittista tutkimustietoa muuntorangaistuksen kohteena olevista rikoksentekijöistä ja jo tehtyjen lainsäädäntömuutosten yleis- ja erityisestävästä vaikutuksesta sekä rikollisuustilanteesta yleisemminkin. Muuntorangaistukset kohdistuvat yhteiskunnan huono-osaisiin, päihde- tai mielenterveysongelmaisiin ja joka tapauksessa täysin maksukyvyttömiin henkilöihin, joiden rikollisuuden taustalla on poikkeuksetta erittäin vaikeita sosiaalisia ongelmia. Vankiloissa muuntorangaistusta kärsivien on todettu olevan terveydentilaltaan poikkeuksellisen heikkokuntoisia.

Asianajajien havainto kentältä on se, että sakon muuntoa pyritään välttämään viimeiseen saakka; varat etsitään vaikka mistä. Muuntorangaistuksen kohteeksi valikoituvat ne, jotka ovat pudonneet kaikkien sosiaalisten ja yhteiskunnallisten verkostojen ulkopuolelle. Heillä ei kertakaikkisesti ole mahdollisuutta suorittaa sakkojaan. On selvää, ettei pelotevaikutus silloin toteudu rikosoikeusjärjestelmän uskottavuuden, lain kieltojen ja käskyjen noudattamisen sekä yleisen lainkuuliaisuuden kannalta. Tutkimustieto vahvistaa tämän yksiselitteisesti. Toisaalta sen paremmin muuntorangaistuksen käyttöalaa lisänneet kuin rajoittaneetkaan toimet eivät ole käytännössä vaikuttaneet tällaisten henkilöiden rikollisuuteen millään tavalla.

Ehdotus koskee sellaista rikollisten erityisryhmää, jossa kriminaali- ja sosiaalipoliittisia toimenpiteitä tulisi tarkastella laajemmassa kuvassa. Rikosoikeusjärjestelmän uskottavuutta tulisi tältä osin rakentaa vankeusrangaistuksen käytön laajentamisen sijasta sitä kautta, että seuraamusten keinovalikoimaa monipuolistettaisiin. Vankeusrangaistukselle käytössä olevien vaihtoehtoisten rangaistusmuotojen lisäksi tuomioistuimilla tulisi olla mahdollisuus määrätä esimerkiksi sopimushoitoseuraamus, jos tuomitun terveydellinen ja sosiaalinen tilanne sitä puoltavat. Tällaista hoitoseuraamusta tulisi erityisesti pyrkiä käyttämään sakonmuunnon vaihtoehtona.

Seuraamustyyppiä koskeneita lainsäädäntöhankkeita valmisteltiin ansiokkaasti vielä edellisellä vuosikymmenellä, mutta poliittinen tahto niiden kehittämiseen valitettavasti hiipui. Sosiaalisen eriarvoistumisen lisääntymiseen puuttuminen ja vaikeasti päihdeongelmaisten henkilöiden saavuttaminen edellyttäisi sitä, että näiden täysin marginaaliin joutuneiden rikoksentekijöiden rikoskierteeseen puututtaisiin tehokkaasti ja moniammatillisesti. Esityksen oikeudenhoidolle synnyttämä lisäkustannus olisi yli kymmenen miljoonaa euroa. Asianajajaliitto katsoo, ettei varoja kohdenneta järkevästi. Rangaistuksen muodossa tapahtuvat kuntouttavat toimet olisivat huomattavasti onnistuneempaa, taloudellisempaa ja pitkäjänteisempää kriminaalipolitiikkaa kuin lyhyet vankilajaksot.

Ehdotus on myös selvästi ristiriidassa viime vuosina tehtyjen sakkomenettelyn soveltamisalan laajentamista koskevien lainsäädäntömuutoksien taustalla olevien tavoitteiden kanssa. Niiden keskeisenä tarkoituksena on ollut hallitusohjelmassakin ilmaistu pyrkimys siihen, että tuomioistuimille mahdollistetaan keskittyminen niiden ydintehtäviin. Tämän mukaisesti alioikeuksista on ollut tarkoitus siirtää aiempaa useammat rikosasiat summaariseen menettelyyn. Käytettävissä olevien tutkimustietojen perusteella kuitenkin jo aiemmat muuntorangaistuksen käyttöalaa kaventaneet uudistukset ovat vaikuttaneet siihen suuntaan, että tuomioistuimiin on kaikesta huolimatta alettu ohjata lisää lieviä sakkoasioita. Nyt esitetty ehdotus vahvistaa tätä kehitystä. Erityisesti on huomattava, että tällaisiin juttutyyppeihin liittyy vastaajien elämäntilanteen vuoksi lähes poikkeuksetta prosessuaalisia vaikeuksia haastamisissa ja istuntojen peruuntumisten muodossa. Toisaalta merkittävä osa tuomioistuinkäsittelyyn ehdotuksen myötä siirtyvistä sakkoasioista olisi myös sellaisia, joihin ei edes liittyisi potentiaalista sakon muuntamista.

Helsingissä 17. päivänä elokuuta 2018

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Jarkko Ruohola

Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

LAATI

Asianajaja Antti Riihelä, Asianajotoimisto Antti Riihelä Oy, Helsinki

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu rikosoikeuden asiantuntijaryhmässä.