Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneella ei oikeutta perustoimeentulotukeen

Asiassa oli kysymys kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen hakijan oikeudesta perustoimeentulotukeen.

Hallinto-oikeus
oli 26.10.2016 hylännyt X:n turvapaikkaa koskeneen valituksen. X:lle
oli 8.12.2016 ilmoitettu, että hänen vastaanottopalvelunsa päättyvät
7.1.2017. Kansaneläkelaitos oli 12.1.2017 hylännyt X:n hakemuksen
toimeentulotuen myöntämisestä ajalle 1.1.–28.2.2017, koska X:n oleskelu
Suomessa oli katsottu tilapäiseksi. Kansaneläkelaitoksen
Oikaisuvaatimuskeskus oli 3.4.2017 hylännyt X:n oikaisuvaatimuksen.
Korkein hallinto-oikeus ei ollut päätöksellään 3.2.2017 myöntänyt
valituslupaa turvapaikkaa koskeneessa asiassa.

Hallinto-oikeus
hylkäsi X:n valituksen. Päätöksensä perusteluissa hallinto-oikeus
totesi, että asiassa oli kysymys kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen
hakijan oikeudesta perustoimeentulotukeen kahden kuukauden ajalta.
Toimeentulotukilakiin ei sisälly nimenomaisia säännöksiä
toimeentulotukijärjestelmän soveltamisesta maassa väliaikaisesti tai
ulkomaalaislainsäädännön kannalta laittomasti oleskeleviin
ulkomaalaisiin. Myös tilapäisesti Suomessa oleskelevalla hakijalla on
toimeentulotuen viimesijaisuus ja perustuslain 19 §:n huomioon ottaen
oikeus toimeentulotukeen kiireellisen ja välttämättömän avun
turvaamiseksi, jos tämä on sen tarpeessa, eikä voi turvata
toimeentuloaan sanotussa tilanteessa muulla tavoin.

Toimeentulotukilain
soveltamisen kannalta ulkomaalaisen oleskelun luonteella ja sillä,
missä tilanteessa toimeentulotukea on haettu, on kuitenkin merkitystä
arvioitaessa sitä, onko hakijalla oikeus viimesijaisena etuutena
maksettavaan toimeentulotukeen. Esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden
vuosikirjaratkaisusta KHO 2015:173 ilmenee, että lähtökohtana ei
kaikissa tilanteissa ole se, että toimeentulotukea tulisi aina myöntää
ulkomaalaiselle samoin edellytyksin ja samassa laajuudessa kuin muutoin
vastaavassa tilanteessa olevalle Suomen kansalaiselle.

Täytäntöönpanokelpoisen
käännyttämispäätöksen saaneen toimeentulotuen hakijan oleskelu Suomessa
on katsottava tilapäiseksi. Myös tilapäisesti Suomessa oleskelevalla
henkilöllä voi sinänsä olla tietyin edellytyksin oikeus
toimeentulotukeen. Tällaisessa tilanteessa henkilön edellytykset saada
toimeentuloa ja itsenäistä selviytymistä edistävää toimeentulotukea ei
kuitenkaan ole samanlainen kuin taloudellisesti vastaavassa tilanteessa
olevalla vakituisesti Suomessa oleskelevalla henkilöllä. Asiassa saatu
selvitys huomioon ottaen perustoimeentuloa koskevaa hakemusta 29.12.2016
tehtäessä ei ollut ollut kysymys toimeentulotukilain 14 a §:n 1
momentissa ja 14 §:n 3 momentissa tarkoitetusta sellaisesta
kiireellisestä ja välttämättömästä toimeentulotuesta, että
Kansaneläkelaitoksen olisi tullut myöntää kiireellinen, vain muutaman
päivän käsittävä toimeentulotuki X:lle esimerkiksi hätämajoitukseen,
ruokaan tai mahdollisesti välttämättömiin lääkkeisiin.

Asian
arvioinnissa voitiin ottaa huomioon myös se, että X:llä oli ollut oikeus
vastaanottopalveluihin ja välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon
hakemuksessa tarkoitettuna aikana ilmoittautumalla vapaaehtoisen paluun
järjestelmään. Toimeentulotuki ei siten ollut ollut toimeentulotukilain
2 §:n 1 momentissa tarkoitettu viimesijainen etuus. Näin ollen
hallinto-oikeus katsoi, että Kansaneläkelaitos oli näissä olosuhteissa,
hakemuksen sisältö ja tarkoitus huomioon ottaen, voinut hylätä
hakemuksen, joka on koskenut toimeentulotuen hakemusta tulevalle
kahdelle kuukaudelle.

Äänestys 7-5 ja esittelijän eriävä mielipide.

Vähemmistö
ja asian esittelijä katsoivat, että niin kauan kuin kansainvälistä
suojelua hakeneen henkilön turvapaikka-asiaa ei ole lainvoimaisesti
ratkaistu, hakijan oleskeluun Suomessa on edelleen olemassa laillinen
peruste, eikä hänen voida edellyttää hakeutuvan vapaaehtoisen paluun
järjestelmään turvatakseen toimeentulonsa. Siltä osin kuin asiassa oli
ollut kysymys toimeentulotuen myöntämisestä ajalle, jolloin X:n
turvapaikka-asiaa ei vielä ollut lainvoimaisesti ratkaistu,
Kansaneläkelaitos ei siten ollut voinut hylätä X:n hakemusta yksinomaan
hänen Suomessa oleskelunsa tilapäisyyden perusteella arvioimatta hakijan
tarvetta toimeentulotukeen hänen kokonaistilanteensa huomioon ottaen.