KHO: Suullinen käsittely olisi ollut tarpeen kristityksi kääntymisen aitouden arvioinnissa

Irakista olevalle
turvapaikanhakija A:lle oli pidetty Maahanmuuttovirastossa uusi
turvapaikkapuhuttelu sen jälkeen, kun hän oli valituksessaan
hallinto-oikeudelle kertonut olevansa vainon vaarassa kotimaassaan
kristityksi kääntymisen johdosta. Maahanmuuttovirasto ei hyväksynyt
tosiseikkana, että A olisi kääntynyt kristinuskoon ja että hän olisi
vakaumuksellinen kristitty. Maahanmuuttovirasto hylkäsi A:n
kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen.

Hallinto-oikeus
hylkäsi A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta ilmeisen
tarpeettomana. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n kääntyminen
kristinuskoon oli epäuskottavaa ja hylkäsi valituksen.

Korkein
hallinto-oikeus totesi, että kääntymisen aitouden selvittäminen oli
olennaista tapauksissa, joissa kristinuskoon kääntyminen sinänsä voi
johtaa vainon vaaraan kotimaassa. Irakia koskevan maatiedon perusteella
kristinuskoon kääntyneet entiset muslimit voivat olla vainon vaarassa.

Korkein
hallinto-oikeus totesi, että valittaja oli suullisesti voinut esittää
selvitystä kääntymisestään Maahanmuuttovirastossa. Tämä ei kuitenkaan
korvannut hallintolainkäyttölain mukaista suullista käsittelyä, kun
kysymys on valittajan kristinuskoon kääntymisen aitoudesta ja
Maahanmuuttovirasto oli pitänyt valittajan kertomusta tältä osin
epäuskottavana. Tuomioistuin ei ole sidottu hallintomenettelyssä
esitettyyn selvitykseen, vaan arvioi selvityksen tarpeen ja merkityksen
itsenäisesti. Tähän nähden ja kun otettiin huomioon valittajan
menettelylliset oikeudet hänen pyrkiessään osoittamaan olevansa
oikeutettu kansainväliseen suojeluun henkilökohtaisen vakaumuksen ja
siitä aiheutuvan vainon perusteella, valittajan uskonnollisen
kääntymisen aitouden arviointi puheena olevassa asiassa olisi
edellyttänyt valittajan pyytämän suullisen käsittelyn toimittamista ja
valittajan henkilökohtaista kuulemista. Asia palautettiin
hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten.