Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus turvapaikkapolitiikkaa koskevassa asiassa

Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Rajat, turvapaikka ja maahanmuutto – Dublin-järjestelmä – Asetus (EU) N:o 604/2013 – Turvapaikan hakijan siirto hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon – 29 artiklan 1 kohta – Määräajan jatkamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt – 29 artiklan 2 kohta – Pakenemisen käsite – Asianosaisen siirrosta kieltäytymisen hyväksyttävyys turvapaikkamenettelystä aiheutuvan epäinhimillisen tai halventavan kohtelun todellisen ja todetun vaaran vuoksi – 3 artiklan 2 kohta – Kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden elinolot hakemuksen käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artikla

Ennakkoratkaisupyynnön oli tehnyt  Verwaltungsgerichtshof Baden-Württemberg
(Baden-Württembergin osavaltion ylempi hallintotuomioistuin, Saksa)

Verwaltungsgerichtshof Baden-Württembergin (Baden-Württembergin osavaltion
ylempi hallintotuomioistuin, Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö, joka on
toimitettu unionin tuomioistuimen kirjaamoon 3.4.2017, koskee kolmannen maan
kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän
kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan
jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013
annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 (jäljempänä Dublin III -asetus) 3
artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ja 29 artiklan 2 kohdan sekä Euroopan unionin
perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 4 artiklan tulkintaa.

Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty
asiassa, jossa asianosaisina ovat turvapaikanhakija Abubacarr Jawo ja
Bundesrepublik Deutschland (Saksan liittotasavalta) ja joka koskee Bundesamt für
Migration und Flüchtlingen (Saksan maahanmuutto- ja pakolaisvirasto, jäljempänä
virasto) 25.2.2015 tekemää päätöstä jättää Jawon turvapaikkahakemus tutkimatta
sillä perusteella, että siltä puuttuivat tutkittavaksi ottamisen edellytykset,
ja määrätä hänet poistettavaksi maasta Italiaan.

 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus

Julkisasiamies ehdottaa, että unionin tuomioistuin vastaa Verwaltungsgerichtshof
Baden-Württembergin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1)      Kolmannen maan kansalaisen tai
kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä
suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion
määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annetun
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 27 artiklan 1
kohtaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava siten,
että kansainvälisen suojelun hakijalla on oltava käytössään tehokas ja nopea
oikeussuojakeino, jotta hän voi vedota siihen, että edellä mainitun asetuksen 29
artiklan 1 ja 2 kohdan mukainen kuuden kuukauden määräaika on päättynyt
siirtopäätöksen tekemisen jälkeen, vetoamalla tarvittaessa siihen, ettei hän ole
paennut ja että näin ollen tätä määräaikaa ei voida jatkaa.

2)      Asetuksen N:o 604/2013 29 artiklan 2
kohtaa on tulkittava siten, että jos kansainvälisen suojelun hakijalle on
tiedotettu hänen liikkumisvapautensa rajoituksista ja velvollisuudestaan
ilmoittautua kansallisille toimivaltaisille viranomaisille niiden kansallisten
säännösten mukaisesti, joilla kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden
vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista 26.6.2013 annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33/EU 5 artikla ja kansainvälisen
suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä
26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU 13
artiklan 2 kohdan a alakohta saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, on se,
ettei hän ole pitkään aikaan enää oleskellut hänelle osoitetussa asunnossa eikä
viranomaisilla ole tietoa hänen olinpaikastaan, mielestäni riittävä peruste
jatkaa siirron määräaikaa 18 kuukauteen.

3)      Asetuksen N:o 604/2013 29 artiklan 2
kohtaa ja niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti
määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän
turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, annetun
neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003 soveltamista koskevista säännöistä
2.9.2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1560/2003 9 artiklaa on tulkittava
siten, että kun asianomaisen henkilön todetaan paenneen, vastaanottopyynnön
esittävä jäsenvaltio voi yksipuolisesti jatkaa asetuksen N:o 604/2013 29
artiklassa säädettyä kuuden kuukauden määräaikaa enintään 18 kuukauteen
edellyttäen, että se ilmoittaa viipymättä toiselle jäsenvaltiolle siirron
lykkäämisestä asetuksen N:o 1560/2003 9 artiklassa säädettyjen
yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Edellä mainitun asetuksen 9 artiklan 2
kohdan mukaan vastaanottopyynnön esittävän jäsenvaltion on tehtävä se ennen
asetuksen N:o 604/2013 29 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyn kuuden kuukauden
määräajan päättymistä. Asianomaisen henkilön on oltava pakosalla siirtoyrityksen
ajankohtana sekä ajankohtana, jolloin vastaanottopyynnön esittävä jäsenvaltio
tiedottaa siitä hakemuksen käsittelystä vastuussa olevalle jäsenvaltiolle.

4)      Asetuksen N:o 604/2013 29 artiklan 2
kohdan toista virkettä ja asetuksen N:o 1560/2003 9 artiklan 2 kohtaa on
tulkittava siten, että määräajan jatkamisen perusteeksi riittää, että
vastaanottopyynnön esittävä jäsenvaltio tiedottaa hakemuksen käsittelystä
vastuussa olevalle jäsenvaltiolle ennen kuuden kuukauden määräajan päättymistä,
että asianomainen henkilö on paennut, ja määrittää samalla konkreettisen
määräajan, joka ei saa olla 18 kuukautta pitempi ja johon mennessä siirto
toteutetaan.

5)      Sen selvittäminen, onko kansainvälisen
suojelun hakijan siirto hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon
asetuksen N:o 604/2013 29 artiklan mukaisesti lainvastaista, jos edellä mainittu
hakija on kansainvälisen suojeluaseman saatuaan todellisessa ja todetussa
vaarassa joutua kyseisessä valtiossa odotettavissa olevien elinolojen vuoksi
Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitetun kohtelun kohteeksi,
kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan.

6)      Turvapaikanhakijan siirto hakemuksen
käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon asetuksen N:o 604/2013 29 artiklan
mukaisesti on lainvastaista, jos edellä mainittu hakija on kyseisessä valtiossa
kansainvälisen suojeluaseman saatuaan vakavassa vaarassa joutua siellä
odotettavissa olevien elinolojen vuoksi perusoikeuskirjan 4 artiklassa
tarkoitetun kohtelun kohteeksi. Näin ollen kansainvälisen suojelun hakijan
siirto asetuksen N:o 604/2013 puitteissa voidaan toteuttaa vain olosuhteissa,
joissa ei ole todellista ja todettua vaaraa siitä, että asianomainen altistuu
kansainvälisen suojelun myöntämisen jälkeen perusoikeuskirjan 4 artiklassa
tarkoitetulle epäinhimilliselle tai halventavalle kohtelulle.

7)      Keskinäisen luottamuksen periaatteen
perusteella on oletettava, että kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden
kohtelu kussakin jäsenvaltiossa vastaa perusoikeuskirjan, Genevessä 28.7.1951
allekirjoitetun ja 22.4.1954 voimaan tulleen pakolaisten oikeusasemaa koskevan
yleissopimuksen, sellaisena kuin se on täydennettynä 31.1.1967 New Yorkissa
allekirjoitetulla ja 4.10.1967 voimaan tulleella pakolaisten oikeusasemaa
koskevalla pöytäkirjalla, ja Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien
ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen vaatimuksia. Tämä
vaatimustenmukaisuusolettama vahvistuu, kun jäsenvaltio saattaa oikeudellisesti
ja tosiasiallisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä vaatimuksista kolmansien
maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi
kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka
voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn
suojelun sisällölle 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivin 2011/95/EU VII luvun, jonka otsikko on ”Kansainvälisen suojelun
sisältö”, säännökset, joiden mukaan kyseisille suojelua saaville henkilöille on
taattava Geneven yleissopimuksen kanssa saman- tai jopa korkeampitasoinen
sosiaalinen suojelu. Tämä olettama muun muassa perusoikeuskirjan 4 artiklan
vaatimusten mukaisuudesta ei kuitenkaan ole kumoamaton. Jotta voidaan katsoa,
että on merkittäviä perusteita uskoa kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden
olevan todellisessa vaarassa joutua perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitetun
epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi niiden elinolojen takia,
jotka kyseisillä suojelua saavilla henkilöillä on asetuksen N:o 604/2013
mukaisesti hakemuksen käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa, heidän on
oltava erityisen vakavassa tilanteessa, joka on seurausta heitä
koskevista systeemisistä puutteista tässä jäsenvaltiossa.

8)      Sen selvittäminen, onko hakemuksen
käsittelystä vastaavan jäsenvaltion tilanne tällainen vai ei, perustuu
yksinomaan tosiseikkojen ja olosuhteiden konkreettiseen arviointiin.
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on otettava huomioon kaikki
asianomaisen henkilön toimittamat todisteet kaikista merkityksellisistä
tosiseikoista, jotka koskevat kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden
elinoloja kyseisessä hakemuksen käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa,
mukaan lukien lait ja asetukset sekä niiden tosiasiallinen täytäntöönpanotapa.
Vain yhden kansalaisjärjestön raportti, joka koskee elinoloja hakemuksen
käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa, ei voi olla riittävän
todistusvoimainen. Tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen
on tukeuduttava muihin todisteisiin ja tarvittaessa nimettävä asiantuntija.

Linkki asiaan C-163/17