Eu:n tuomioistuimen tuomio tietosuojaa koskevassa asiassa

Ennakkoratkaisupyyntö
koskee yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden
tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin
ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (EYVL 1995, L 281, s. 31) 2 artiklan c
ja d alakohdan ja 3 artiklan tulkintaa, tarkasteltuina yhdessä Euroopan
unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 10 artiklan
1 kohdan kanssa.

Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jonka on pannut vireille
tietosuojavaltuutettu ja joka koskee tietosuojalautakunnan antaman
sellaisen päätöksen laillisuutta, jolla Jehovan todistajat
‑uskonnollista yhdyskuntaa (jäljempänä yhdyskunta) kiellettiin
keräämästä tai muutoin käsittelemästä ovelta ovelle ‑saarnaamistyön
yhteydessä henkilötietoja ilman, että jokin henkilötietolaissa
säädetyistä henkilötietojen käsittelyn edellytyksistä täyttyy.

Unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Yksilöiden
suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta
liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivin 95/46/EY 3 artiklan 2 kohtaa, tarkasteltuna yhdessä Euroopan
unionin perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava
siten, että henkilötietojen kerääminen, jota uskonnollisen yhdyskunnan
jäsenet suorittavat ovelta ovelle ‑saarnaamistyön yhteydessä, ja
niiden myöhempi käsittely eivät ole henkilötietojen käsittelyä, joka
toteutetaan kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä
luetelmakohdassa tarkoitetun toiminnan harjoittamiseksi, eivätkä
kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa
tarkoitettua luonnollisten henkilöiden suorittamaa henkilötietojen
käsittelyä yksinomaan henkilökohtaisessa tai kotitalouttaan koskevassa
toiminnassa.

2)      Direktiivin
95/46 2 artiklan c alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä
säännöksessä tarkoitettu rekisteröintijärjestelmän käsite kattaa kaikki
henkilötiedot, jotka kerätään ovelta ovelle ‑saarnaamistyön
yhteydessä ja joihin kuuluvat nimet ja osoitteet sekä muut tavattuja
henkilöitä koskevat tiedot, kun kyseiset tiedot järjestetään tiettyjen
sellaisten kriteerien mukaan, joiden ansiosta ne voidaan käytännössä
helposti hakea myöhempää käyttöä varten. Jotta tällainen tietojen
kokonaisuus kuuluisi kyseisen käsitteen soveltamisalaan, ei ole tarpeen,
että se sisältää nimenomaisia kortistoja tai luetteloja tai muita hakua
palvelevia järjestelyjä.

3)      Direktiivin
95/46 2 artiklan d alakohtaa, tarkasteltuna yhdessä perusoikeuskirjan
10 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että sen perusteella
uskonnollista yhdyskuntaa voidaan pitää – yhdessä saarnaamistyötä
harjoittavien jäsentensä kanssa – rekisterinpitäjänä henkilötietojen
käsittelyn osalta, jota viimeksi mainitut harjoittavat yhdyskunnan
organisoiman ja koordinoiman ovelta ovelle ‑saarnaamistyön, johon
tämä myös kannustaa, yhteydessä, eikä ole tarpeen, että kyseisellä
yhdyskunnalla on oikeus tutustua tietoihin tai että osoitetaan, että se
on antanut jäsenilleen kirjallisia ohjeita tai käskyjä, jotka koskevat
kyseistä käsittelyä.

Linkki asiaan C-25/17