Eu:n tuomioistuimen tuomio korkeimman oikeuden ennakkoratkaisupyyntöön ympäristöä koskevassa asiassa

Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Bosphorus Queen
Shipping Ltd Corp. (jäljempänä Bosphorus), joka on Panamassa
rekisteröidyn Bosphorus Queen ‑kuivalastialuksen omistajayhtiö, ja
Rajavartiolaitos (Suomi) ja joka koskee Rajavartiolaitoksen kyseiselle
yhtiölle määräämää seuraamusmaksua mainitun aluksen päästettyä öljyä
mereen Suomen talousvyöhykkeellä.

Unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Montego
Bayssa 10.12.1982 allekirjoitetun Yhdistyneiden Kansakuntien
merioikeusyleissopimuksen 220 artiklan 6 kappaletta ja alusten
aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja pilaamisrikoksista
määrättävistä seuraamuksista, myös rikosoikeudellisista seuraamuksista,
7.9.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin
2005/35/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 21.10.2009 annetulla
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/123/EY, 7 artiklan
2 kohtaa on tulkittava siten, että niihin sisältyvällä ilmaisulla
”selviä objektiivisia todisteita” tarkoitetaan paitsi todisteita
syyllistymisestä rikkomukseen myös todisteita tämän rikkomuksen
seurauksista.

2)      Yhdistyneiden
Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 220 artiklan 6 kappaleeseen ja
direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä
2009/123, 7 artiklan 2 kohtaan sisältyvää käsitettä ”rantaviiva tai
tähän liittyvät edut” on tulkittava siten, että niillä on
lähtökohtaisesti sama merkitys kuin väliintulosta
öljynsaastuntaonnettomuuksissa aavalla merellä Brysselissä 29.11.1969
tehdyn yleissopimuksen 1 artiklan 1 kohtaan ja 2 artiklan 4 kohtaan
sisältyvällä käsitteellä ”rannikko tai rannikkoon liittyvät edut” ja
että kyseistä 220 artiklan 6 kappaletta sovelletaan myös rantavaltion
aluemeren elottomiin luonnonvaroihin ja sen talousvyöhykkeen kaikkiin
luonnonvaroihin.

3)      Yhdistyneiden
Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 220 artiklan 6 kappaletta ja
direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä
2009/123, 7 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että rantavaltion
aluemeren tai talousvyöhykkeen luonnonvaroilla tarkoitetaan näissä
määräyksissä sekä hyödynnettäviä lajeja että hyödynnettäviin lajeihin
liittyviä tai niistä riippuvaisia lajeja, kuten esimerkiksi
hyödynnettävien lajien ravintonaan käyttämiä kasvi- ja eläinlajeja.

4)      Yhdistyneiden
Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 220 artiklan 5 kappaleeseen
sisältyvää käsitettä ”merkittävä pilaantuminen” ei lähtökohtaisesti ole
otettava huomioon sovellettaessa tämän yleissopimuksen 220 artiklan
6 kappaletta ja direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna
direktiivillä 2009/123, 7 artiklan 2 kohtaa ja erityisesti arvioitaessa
rikkomuksen seurauksia sellaisina kuin ne määritellään näissä
säännöissä.

5)      Arvioitaessa
rikkomuksen seurauksia, sellaisina kuin ne on määritelty Yhdistyneiden
Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 220 artiklan 6 kappaleessa ja
direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä
2009/123, 7 artiklan 2 kohdassa, on otettava huomioon kaikki ne seikat,
joilla voidaan osoittaa, että rantavaltion oikeushyville ja niihin
liittyville eduille on aiheutunut vahinkoa tai sen vaaraa, ja arvioida,
kuinka suuri vahinko tai sen vaara näille oikeushyville tai eduille on
aiheutettu, ottaen huomioon erityisesti

–        vahingoittamisen
kohdistuminen samanaikaisesti useampiin tai jopa kaikkiin näistä
oikeushyvistä ja niihin liittyvistä eduista sekä rantavaltion
haavoittuvuuden erot sen eri oikeushyvien ja niihin liittyvien etujen
vahingoittamisen yhteydessä

–        päästöjen
ennakoitavissa olevat haitalliset seuraukset näiden oikeushyvien ja
niihin liittyvien etujen kannalta käyttäen perustana käytettävissä
olevien tieteellisten tietojen lisäksi myös kyseessä oleviin päästöihin
sisältyvän haitallisen aineen tai tällaisten aineiden luonnetta sekä
näiden päästöjen määrää, leviämissuuntaa, leviämisnopeutta ja niiden
leviämisen kestoaikaa.

6)      Itämeren
alueen maantieteelliset ja ekologiset erityispiirteet ja herkkyys
vaikuttavat Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen
220 artiklan 6 kappaleen ja direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on
muutettuna direktiivillä 2009/123, 7 artiklan 2 kohdan
soveltamisedellytyksiin siltä osin kuin on kyse rikkomuksen
määrittelystä ja oikeudellisesta luonnehdinnasta sekä myös, muttei
kuitenkaan automaattisesti, sen vahingon laajuuden arviointiin, joka
kyseisestä rikkomuksesta on aiheutunut rantavaltion oikeushyville ja
niihin liittyville eduille.

7)      Direktiivin
2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123,
1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että siinä ei anneta
jäsenvaltioille mahdollisuutta toteuttaa kansainvälisen oikeuden
mukaisia toimenpiteitä, jotka ovat tiukempia kuin tämän direktiivin
7 artiklan 2 kohdassa mainitut, kun viimeksi mainittua säännöstä
sovelletaan, mutta rantavaltioilla on oikeus ryhtyä muihin
toimenpiteisiin, jotka ulottuvuudeltaan vastaavat mainitussa
220 artiklan 6 kappaleessa määrättyjä toimenpiteitä.

Linkki asiaan C-15/17