Välimiehen päätös jättää vasta loppulausunnossa esitetyt huomautukset huomioon ottamatta ei johtanut välitystuomion kumoamiseen

Kantaja oli välimiesmenettelyssä
vaatinut vastaajalta vahingonkorvausta. Vastaaja oli vastauksessaan
vastustanut vaatimusta perusteettomana lausumatta yksilöidysti
vaatimuksen määrästä. Vasta suullisen käsittelyn jälkeen toimittamassaan
kirjallisessa loppulausunnossa vastaaja oli esittänyt, että kanteessa
vaadittuun määrään sisältyi sellaisia eriä, joista hän ei voinut olla
vastuussa kanteessa esitetyillä perusteilla. Välimies oli jättänyt
vastaajan vaatimuksen määrää koskevat huomautukset huomiotta, koska ne
oli esitetty vasta loppulausunnossa.

Välimiehen ei katsottu
laiminlyöneen varata välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin
4 kohdassa tarkoitetulla tavalla asianosaisille tarpeellista
tilaisuutta ajaa asiaansa. Välitystuomiota ei kumottu.