Kansainvälisen suojelun piiriin eivät kuulu ulkomaalaisen oleskelumaassa tapahtuneet oikeudenloukkaukset

Nigerian kansalainen A oli
hakenut Suomessa turvapaikkaa häntä Espanjassa uhkaavien
oikeudenloukkausten perusteella. Maahanmuuttovirasto oli jättänyt
hakemuksen tutkimatta ja käännyttänyt A:n Espanjaan. Hallinto-oikeus oli
kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian virastolle
uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus totesi, että A:n oli hänen
kertomansa perusteella katsottava hakeneen kansainvälistä suojelua
Suomesta suhteessa Espanjaan siellä kokemansa kohtelun perusteella.
Koska kysymys ei ollut kansainvälisen suojelun hakemisesta suhteessa A:n
kotimaahan, A:n turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva
valtio ei määräytynyt vastuunmäärittämisasetuksen mukaisesti eikä
hakemusta ollut voitu jättää tutkimatta ulkomaalaislain 103 §:n 1
momentin 2 kohdan nojalla.

Korkein hallinto-oikeus
totesi, että kansainvälisen suojelun piiriin eivät lähtökohtaisesti
kuulu ulkomaalaisen oleskelumaassa tapahtuneet oikeudenloukkaukset.
Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyn yhteydessä
tutkitaan kysymys siitä, onko ulkomaalaiselle myönnettävä turvapaikka
tai toissijaista suojelua hänen kansalaisuusvaltiossaan uhkaavan vainon
tai vakavan haitan vuoksi. Jos ulkomaalainen oleskelee
kansalaisuusvaltionsa ulkopuolella, hänelle ei voida myöntää
turvapaikkaa tai toissijaista suojelua, vaikka ulkomaalainen olisi
oikeudenloukkausten vaarassa muualla kuin kansalaisuusvaltiossaan,
elleivät nämä oikeudenloukkaukset ole samalla osoitus valittajaa hänen
kansalaisuusvaltiossaan uhkaavasta vainosta tai vakavasta vaarasta.

Korkein
hallinto-oikeus katsoi, että oleskelumaassa mahdollisesti tapahtuneet
oikeudenloukkaukset eivät suoraan vaikuttaneet
vastuunmäärittämisasetuksen mukaiseen kansainvälistä suojelua koskevan
hakemuksen käsittelyvastuun määräytymiseen. Korkeimman hallinto-oikeuden
oikeuskäytännössä (KHO 2012:18 ja 2015:130) aikaisemmin omaksuttu
toisensuuntainen tulkinta johti vastuunmäärittämisasetuksen
periaatteiden vastaiseen lopputulokseen, eikä tuota tulkintaa ollut
pidettävä perusteltuna. Espanjaa kohtaan esitetyt väitteet oli kuitenkin
tutkittava palautuskiellon kannalta.