Homoseksuaalisuuden vuoksi turvapaikkaan hakenutta olisi tullut kuulla suullisessa käsittelyssä

Asiassa oli kyse
uusintahakemuksesta, jossa uutena turvapaikkaperusteena oli esitetty,
että valittaja oli kotimaassaan uhattuna homoseksuaalisuutensa takia.
Maahanmuuttovirasto ei ollut uuden turvapaikkapuhuttelun jälkeen
tekemällään päätöksellä antanut valittajalle turvapaikkaa eikä
oleskelulupaa. Maahanmuuttovirasto oli katsonut valittajan hakemuksen
ilmeisen perusteettomaksi, koska tämän esittämät väitteet seksuaalisesta
suuntautumisesta olivat selvästi epäuskottavia.

Valittaja
oli valituksessaan hallinto-oikeudelle pyytänyt suullisen käsittelyn
toimittamista voidakseen kertoa homoseksuaalisuudestaan sekä
homoseksuaalien oloista ja kohtelusta kotimaassaan Irakissa. Lisäksi
valittaja oli viitannut toimittamaansa videotallenteeseen, joka esitti
hänen seksuaalista kanssakäymistään toisen miehen kanssa.

Hallinto-oikeus
hylkäsi valituksen suullista käsittelyä pitämättä. Hallinto-oikeus oli
pitänyt sinänsä mahdollisena, että valittaja oli ollut seksuaalisessa
kanssakäymisessä miesten kanssa. Kuitenkin hallinto-oikeuden mukaan
valittajan kertomus tämän väitetystä homoseksuaalisuudesta oli ollut
erittäin suppea, pintapuolinen ja epäuskottava. Hallinto-oikeus ei
myöskään hyväksynyt valittajan toimittamaa videotallennetta todisteeksi.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että hallinto-oikeus oli
pitänyt valittajan kertomusta tämän homoseksuaalisuudesta mahdollisena,
joskin epäuskottavana. Nyt puheena olevassa asiassa suullisessa
käsittelyssä olisi ollut mahdollista selvittää tarkemmin valittajan
väitetyn seksuaalisen identiteetin muodostumista sekä sitä, miten hän on
sen tuonut esiin kotimaassaan ja mitä seuraamuksia siitä on hänelle
aiheutunut tai voisi aiheutua. Henkilökohtaisen kuulemisen perusteella
olisi voitu myös arvioida, mikä merkitys videotallenteella on
selvityksenä asiassa. Tähän nähden valittajan henkilökohtaista
uskottavuutta ei ollut voitu luotettavalla tavalla arvioida ilman
mahdollisuutta tulla henkilökohtaisesti kuulluksi hallinto-oikeudessa.

Edellä
todettuun nähden korkein hallinto-oikeus katsoi, että valittajan
pyytämä suullinen käsittely hallinto-oikeudessa ei ole ollut ilmeisen
tarpeeton hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla
tavalla. Kun kysymys oli suullisen käsittelyn toimittamisesta valittajan
uskottavuuden arvioimiseksi, olennaista merkitystä ei ollut sillä
seikalla, että hakemus oli katsottu ilmeisen perusteettomaksi.
Hallinto-oikeuden ei näin ollen olisi tullut hylätä vaatimusta suullisen
käsittelyn toimittamisesta. Hallinto-oikeuden ei myöskään olisi tullut
kieltäytyä käyttämästä selvityksenä valittajan toimittamaa
videotallennetta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös oli kumottava ja
asia oli palautettava hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn
toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.