Jälkiseikan vaikutus palautuskieltoon voidaan tutkia uuden turvapaikkahakemuksen yhteydessä. Aiempaa päätöstä ei tullut purkaa.

Irakilaisen turvapaikanhakijan
valituslupahakemus oli saapunut korkeimpaan hallinto-oikeuteen
valitusajan jälkeen ja se jätettiin myöhästyneenä tutkimatta.

Turvapaikanhakija
oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa vedonnut uutena seikkana siihen,
että hän oli sen jälkeen, kun hallinto-oikeuden antama päätös oli tullut
lainvoimaiseksi, luopunut islamista ja kääntynyt kristinuskoon, sekä
esittänyt tästä selvityksenä muun ohella kastetodistuksen.

Korkein
hallinto-oikeus tutki muutoksenhakemuksen purkuhakemuksena. Korkein
hallinto-oikeus totesi, että sen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan
purkuhakemuksen kohteena olevan päätöksen tekemisen jälkeen
tapahtuneeseen olosuhdemuutokseen eli niin sanottuun jälkiseikkaan
perustuva selvitys ei pääsääntöisesti voi olla sellaista
hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua uutta
selvitystä, jonka perusteella päätös voidaan purkaa. Toisaalta asiaa oli
tarkasteltava tässä kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa myös
ehdottoman palautuskiellon kautta, mikä edellytti sen varmistamista,
että turvapaikanhakijalla oli käytössään tehokas oikeussuojakeino
saattaa uusi turvapaikkaperuste ja sitä koskeva selvitys viranomaisen
tutkittavaksi.

Kun otettiin huomioon, ettei
Maahanmuuttovirasto voinut esillä olevassa tilanteessa jättää myöhemmin
mahdollisesti tehtävää edellä mainitun uuden perusteen sisältävää
hakemusta ulkomaalaislain 103 §:n 4 kohdan perusteella tutkimatta,
mahdollisuutta uusintahakemuksen tekemiseen Maahanmuuttovirastolle
voitiin tässä tilanteessa pitää sellaisena keinona, jonka avulla
muutoksenhakija voi estää mahdollisen palautuskiellon vastaisen
oikeustilan toteutumisen. Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden
päätöksiä ei ollut syytä purkaa eikä palauttaa asiaa
Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.