Helsingin hovioikeus hylkäsi Metsähallituksen kanteen puukartelliasiassa

Riittävä näyttö vahingosta ei ollut se, että hintavaikutusta voitiin pitää asianosaisten esittämien analyysien perusteella mahdollisena

Helsingin hovioikeuden käsiteltävänä oli Metsähallituksen Stora Enso Oyj:tä, Metsäliitto Osuuskuntaa ja UPM-Kymmene Oyj:tä (jäljempänä Metsäyhtiöt) vastaan ajama vahingonkorvausvaatimus, joka perustui markkinaoikeuden päätöksessä 3.12.2009 todettuun Suomen raakapuumarkkinoilla vuodesta 1997 alkuvuoteen 2004 vallinneeseen kilpailunrajoitukseen.

Käräjäoikeus oli 22.6.2016 antamallaan tuomiolla hylännyt Metsähallituksen vahingonkorvausvaatimuksen kokonaisuudessaan katsoen, ettei Metsäyhtiöiden kilpailunrajoituksesta ollut näytetty aiheutuneen Metsähallitukselle vahinkoa kilpailunrajoituksen aikana tai sen jälkeen. Lisäksi käräjäoikeus oli katsonut osan kannevaatimuksista vanhentuneen.
Metsähallitus haki muutosta käräjäoikeuden tuomioon. Metsähallitus luopui hovioikeudessa kanteesta vanhentuneiksi katsottujen vahingonkorvausvaatimustensa osalta ja vaati, että Metsäyhtiöt velvoitetaan korvaamaan sille kilpailunrajoituksen aiheuttamana vahinkona noin 120 miljoonaa euroa.

Hovioikeus arvioi käräjäoikeuden tavoin ensiksi Metsäyhtiöiden välistä yhteydenpitoa sekä yksityismetsäkauppoihin että Metsähallituskauppoihin liittyen. Hovioikeus katsoi, että yksityismetsiä koskeneella yhteistoiminnalla oli voinut olla vaikutusta maksettuihin raakapuun hintoihin ja että Metsähallituskauppoja koskeneella tietojenvaihdolla oli puolestaan voinut olla hintatasoa yhdenmukaistava vaikutus. Tämän johdosta hovioikeus arvioi seuraavaksi taloustieteellisen näytön perustella, oliko Metsäyhtiöiden kilpailunrajoituslain vastainen menettely vaikuttanut Metsähallituksen toimituskauppahintoihin siten, että kauppahinta oli muodostunut alhaisemmaksi kuin se olisi ollut ilman tätä menettelyä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ja katsoi asiassa vastaanotetun laajan taloustieteellisen asiantuntijatodistelun perusteella, että riittävä näyttö vahingon aiheutumisesta ei ollut se, että hintavaikutusta voitiin pitää asianosaisten esittämien analyysien perusteella mahdollisena. Tällainen näyttökynnys oli perusteltu myös Euroopan unionin kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauskanteita koskeva tehokkuusperiaate huomioon ottaen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Jussi Heiskanen, Kristiina Harenko ja Kati Lavi-Waltari. Valmistelijana on toiminut hovioikeuden esittelijä Sarianne Pennanen.