EU:n tuomioistuimen tuomio turvapaikkapolitiikkaa ja maahanmuuttoa koskevassa asiassa

Ennakkoratkaisupyyntö – Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – SEUT 20 artikla – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 7 ja 24 artikla – Direktiivi 2008/115/EY – 5 ja 11 artikla – Kolmannen maan kansalainen, jolle on määrätty maahantulokielto – Oleskelua koskeva hakemus sellaisen Euroopan unionin kansalaisen kanssa tapahtuvaa perheenyhdistämistä varten, joka ei ole milloinkaan käyttänyt liikkumisvapauttaan – Kieltäytyminen käsittelemästä hakemusta

Ennakkoratkaisupyynnön oli tehnyt Raad voor Vreemdelingenbetwistingen
(ulkomaalaisasioita käsittelevä hallintotuomioistuin, Belgia).

Ennakkoratkaisupyyntö
koskee SEUT 20 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä
perusoikeuskirja) 7 ja 24 artiklan sekä jäsenvaltioissa sovellettavista
yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien
kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (EUVL 2008,
L 348, s. 98) 5 ja 11 artiklan tulkintaa.

Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty seitsemän sellaisen asian yhteydessä, joissa
vastakkain ovat yhtäältä K.A., M.Z., M.J., N.N.N., O.I.O., R.I. ja B.A.
sekä toisaalta gemachtigde van de staatssecretaris voor Asiel en
Migratie, Maatschappelijke Integratie en Armoedebestrijding
(turvapaikka- ja maahanmuutto- sekä kotoutumis- ja
köyhyydentorjunta-asioista vastaavan valtiosihteerin edustaja,
jäljempänä toimivaltainen kansallinen viranomainen) ja joissa on kyse
viimeksi mainitun tekemistä päätöksistä olla ottamatta huomioon ensiksi
mainittujen henkilöiden perheenyhdistämistä varten jättämiä oleskelua
koskevia hakemuksia ja aina tapauksen mukaan määrätä heidät poistumaan
maasta tai noudattamaan maastapoistumismääräystä.

Unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Jäsenvaltioissa
sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti
oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008
annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2008/115/EY – ja
erityisesti sen 5 ja 11 artiklaa – on tulkittava siten, ettei se ole
esteenä jäsenvaltion käytännölle, jossa kolmannen maan kansalaisen, joka
on sellaisen unionin kansalaisen perheenjäsen, jolla on kyseisen
jäsenvaltion kansalaisuus ja joka ei ole milloinkaan käyttänyt
liikkumisvapauttaan, saman jäsenvaltion alueella perheenyhdistämistä
varten jättämää oleskelua koskevaa hakemusta ei oteta huomioon
pelkästään siitä syystä, että kyseiselle kolmannen maan kansalaiselle on
määrätty kielto tulla mainitulle alueelle.

2)      SEUT 20 artiklaa on tulkittava siten, että

–        se
on esteenä jäsenvaltion käytännölle, jossa tällaista hakemusta ei oteta
huomioon pelkästään tästä syystä tutkimatta, onko kyseisen unionin
kansalaisen ja mainitun kolmannen maan kansalaisen välillä sellainen
riippuvuussuhde, että jos viimeksi mainitulle ei myönnetä johdettua
oleskeluoikeutta, mainittu unionin kansalainen joutuisi tosiasiallisesti
poistumaan koko unionin alueelta eikä hän siis voisi tosiasiassa
käyttää pääosaa niistä oikeuksista, jotka hänellä on asemansa
perusteella

–        kun
unionin kansalainen on täysi-ikäinen, sellainen riippuvuussuhde, joka
voi oikeuttaa myöntämään asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle
johdetun oleskeluoikeuden kyseisen artiklan nojalla, on mahdollinen vain
sellaisissa poikkeustapauksissa, joissa asianomaista henkilöä ei
kaikkien merkityksellisten olosuhteiden perusteella voitaisi millään
tavalla erottaa hänen siitä perheenjäsenestään, josta hän on
riippuvainen

–        kun
unionin kansalainen on alaikäinen, tällaisen riippuvuussuhteen
olemassaolon arvioinnin on perustuttava lapsen edun mukaisesti kaikkien
sellaisten käsiteltävään asiaan liittyvien seikkojen huomioon
ottamiseen, joita ovat muun muassa lapsen ikä, hänen fyysinen ja
tunnetason kehityksensä, hänen tunnesiteensä lujuus hänen kumpaankin
vanhempaansa sekä vaara, jonka lapsen erottaminen kolmannen maan
kansalaisesta aiheuttaisi kyseisen lapsen tasapainolle; kyseiseen
kansalaiseen oleva – biologinen tai oikeudellinen – perheside ei ole
riittävä eikä asuminen yhdessä hänen kanssaan ole tarpeen tällaisen
riippuvuussuhteen osoittamiseksi

–        on
merkityksetöntä, että kolmannen maan kansalaisen hänen
perheenyhdistämistä varten jättämänsä oleskelua koskevan hakemuksen
tueksi vetoama riippuvuussuhde on syntynyt sen jälkeen, kun hänen
osaltaan on tehty päätös maahantulokiellosta

–        on
merkityksetöntä, että kolmannen maan kansalaisen osalta tehty päätös
maahantulokiellosta on tullut lopulliseksi silloin, kun hän jättää
oleskelua koskevan hakemuksensa perheenyhdistämistä varten, ja

–        on
merkityksetöntä, että sellaisen kolmannen maan kansalaisen osalta
tehtyä päätöstä maahantulokiellosta, joka on jättänyt oleskelua koskevan
hakemuksen perheenyhdistämistä varten, perustellaan sillä, ettei hän
ole noudattanut paluuvelvoitettaan; kun tällaista päätöstä on perusteltu
yleiseen järjestykseen liittyvillä syillä, kyseisen syyt voivat johtaa
siihen, että kyseiseltä kolmannen maan kansalaiselta evätään tuohon
artiklaan perustuva johdettu oleskeluoikeus, ainoastaan, jos kaikista
käsiteltävän asian tosiasiallisista ja merkityksellisistä seikoista
suhteellisuusperiaatteen, mahdollisesti kyseessä olevan lapsen tai
kyseessä olevien lasten edun ja perusoikeuksien valossa tehdystä
konkreettisesta arvioinnista ilmenee, että asianomainen merkitsee
todellista, välitöntä ja riittävän vakavaa uhkaa yleiselle
järjestykselle.

3)      Direktiivin
2008/115 5 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä
kansalliselle käytännölle, jonka mukaan sellaisen kolmannen maan
kansalaisen osalta, johon on jo kohdistettu palauttamispäätös, johon on
liitetty vielä voimassa oleva päätös maahantulokiellosta, tehdään
palauttamispäätös ottamatta huomioon sellaisia hänen perhe-elämäänsä
liittyviä seikkoja – muun muassa hänen alaikäisen lapsensa etua –, jotka
on mainittu tällaisen maahantulokiellon määräämisen jälkeen
perheenyhdistämistä varten jätetyssä oleskelua koskevassa hakemuksessa,
paitsi jos asianomainen olisi voinut vedota tällaisiin seikkoihin
aikaisemmin.

Linkki asiaan C-82/16

Unionin tuomioistuimen lehdistötiedote asiasta