EU:n tuomioistuimen tuomio Euroopan kansalaisuutta koskevassa asiassa

Ennakkoratkaisupyyntö – Euroopan unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38/EY – 27 artiklan 2 kohdan toinen alakohta – Maahantulo- ja oleskeluoikeuden rajoittaminen yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen taikka kansanterveyteen liittyvistä syistä – Karkottaminen maan alueelta yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä – Käyttäytyminen, joka muodostaa yhteiskunnan olennaiseen etuun vaikuttavan todellisen, välittömän ja riittävän vakavan uhan – Henkilö, jonka turvapaikkahakemus on hylätty Geneven yleissopimuksen 1 artiklan F kohdassa tai direktiivin 2011/95/EU 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen syiden perusteella – 28 artiklan 1 kohta – 28 artiklan 3 kohdan a alakohta – Suoja karkottamista vastaan – Oleskelu vastaanottavan jäsenvaltion alueella edelliset kymmenen vuotta – Yleistä turvallisuutta koskevat pakottavat syyt – Käsite

Yhdistetyissä asioissa C-331/16 ja C-366/16, on kyse kahdesta
ennakkoratkaisupyynnöstä, jotka Rechtbank Den Haag, zittingsplaats
Middelburg (Haagin alioikeus, Middelburgin istuntopaikka, Alankomaat)
(C-331/16) ja Raad voor Vreemdelingenbetwistingen (ulkomaalaisasioita
käsittelevä hallintotuomioistuin, Belgia) (C-366/16) ovat tehneet.

Ennakkoratkaisupyynnöt
koskevat Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä
oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella,
asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY,
68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY,
90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (EUVL 2004, L 158,
s. 77) 27 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, 28 artiklan 1 kohdan ja
28 artiklan 3 kohdan a alakohdan tulkintaa.

Ennakkoratkaisupyynnöt on esitetty kahdessa riita-asiassa, joista ensimmäisessä
asianosaisina ovat K. ja Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie
(turvallisuus- ja oikeusasioiden valtiosihteeri, Alankomaat) (jäljempänä
valtiosihteeri) ja kyse on päätöksestä, jolla K. julistettiin
ei-toivotuksi Alankomaiden alueella (asia C‑331/16), ja toisessa
asianosaisina ovat H. F. ja Belgian valtio ja kyse on päätöksestä, jolla
H. F:ltä evättiin yli kolmen kuukauden pituinen oleskelu Belgian
alueella (asia C-366/16).

Unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti:

1)      Euroopan
unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja
oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68
muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY,
73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY
kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivin 2004/38/EY 27 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että
se, että oleskeluoikeutta jäsenvaltion alueella hakeneelle unionin
kansalaiselle tai kolmannen maan kansalaiselle, joka on unionin
kansalaisen perheenjäsen, on aiemmin päätöksellä jätetty myöntämättä
pakolaisasema pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen, joka
allekirjoitettiin 28.7.1951 Genevessä, sellaisena kuin se on
täydennettynä pakolaisten oikeusasemaa koskevalla pöytäkirjalla, joka
tehtiin New Yorkissa 31.1.1967, 1 artiklan F kohdan tai vaatimuksista
kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden
määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi,
pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua,
yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011
annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU
12 artiklan 2 kohdan perusteella, ei mahdollista sitä, että tämän
jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat automaattisesti katsoa,
että hänen pelkkä läsnäolonsa tällä alueella muodostaa – rikoksen
uusimisen riskin olemassaolosta riippumatta – todellisen, välittömän ja
riittävän vakavan uhan, joka vaikuttaa johonkin yhteiskunnan olennaiseen
etuun ja joka voi olla perusteena yleiseen järjestykseen tai yleisen
turvallisuuteen perustuvien toimenpiteiden toteuttamiselle.

Tällaisen
uhan olemassaolon toteamisen on perustuttava vastaanottavan
jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten suorittamaan arviointiin
asianomaisen henkilön omasta käyttäytymisestä siten, että huomioon
otetaan pakolaisaseman myöntämättä jättämistä koskevassa päätöksessä
esitetyt toteamukset ja seikat, joihin päätös perustuu, erityisesti
rikosten tai tekojen, joista häntä syytetään, luonne ja vakavuus, se,
missä määrin hän on osallistunut näihin rikoksiin henkilökohtaisesti,
se, onko mahdollisesti olemassa rikosoikeudellisesta vastuusta
vapauttavia oikeuttamisperusteita, sekä se, onko hänellä rikostuomioita.
Tässä kokonaisarvioinnissa on myös otettava huomioon näiden rikosten
tai tekojen oletetusta tekemisestä kulunut aika sekä mainitun henkilön
myöhempi käyttäytyminen, erityisesti se, osoittaako tämä käyttäytyminen
hänessä sellaisen asenteen pysyvyyttä, joka loukkaa SEU 2 ja SEU
3 artiklassa tarkoitettuja perusarvoja vastaan tavalla, joka voisi
vaikuttaa väestön rauhaan ja fyysiseen turvallisuuteen. Pelkästään se,
että tämän henkilön aiempi käyttäytyminen liittyy hänen alkuperämaansa
yhteiskunnallis-historialliseen kontekstiin, joka ei ole omiaan
toistumaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa, ei ole tällaisen toteamisen
esteenä.

Suhteellisuusperiaatteen
mukaisesti vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on
lisäksi verrattava toisiinsa yhtäältä kyseessä olevan yhteiskunnan
olennaisen edun suojaamista ja toisaalta asianomaisen henkilön etuja,
jotka liittyvät hänen liikkumis- ja oleskeluvapautensa käyttämiseen
unionin kansalaisena sekä hänen yksityis- ja perhe-elämän
kunnioittamista koskevaan oikeuteensa.

2)      Direktiivin
2004/38 28 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kun aiotut
toimenpiteet merkitsevät asianomaisen henkilön poistamista
vastaanottavasta jäsenvaltiosta, viimeksi mainitun on otettava huomioon
käyttäytymisen, josta asianomaista henkilöä syytetään, luonne ja
vakavuus, hänen tässä jäsenvaltiossa oleskelunsa pituus ja tarvittaessa
laillisuus, käyttäytymisestä, josta häntä syytetään, kulunut ajanjakso,
asianomaisen henkilön käytös kyseisenä ajanjaksona, hänen tämänhetkinen
vaarallisuutensa yhteiskunnalle ja tähän jäsenvaltioon liittyvien
sosiaalisten ja kulttuuristen siteiden ja perhesiteiden vahvuus.

Direktiivin
2004/38 28 artiklan 3 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että sitä
ei sovelleta unionin kansalaiseen, jolla ei ole tämän direktiivin 16 ja
28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua pysyvää oleskeluoikeutta
vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

Linkki yhdistettyihin asioihin C-331/16 ja C-366/16

Unionin tuomioistuimen lehdistötiedote