Viranomaisen päätös perustui putteelliseen dokumentointiin. Valittaja sai kulunsa korvatuksi, vaikka valitus hylättiin.

Akkreditoitu testauslaitos oli
Turvallisuus- ja kemikaaliviraston, Tukesin, pyynnöstä testannut yhtiön X
markkinoille tuoman akkulaturin sähköturvallisuuden. Testauslaitoksen
lausunnon mukaan testattavaksi markkinoilta hankitussa tuotteessa oli
havaittu turvallisuuden vaarantava puute, kun muuntajassa toisiokäämin
eristetty TIW-käämilanka kosketti ensiökäämin emaloitua käämilankaa.
Käämilangat eivät saa koskettaa toisiaan. Tukes on tuotteessa havaitun
turvallisuuspuutteen vuoksi sähköturvallisuuslain 27 §:n nojalla
määrännyt yhtiön X lopettamaan välittömästi akkulaturin myynnin ja muun
luovuttamisen.

Hallinto-oikeus on hylännyt yhtiön X suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen ja valituksen Tukesin päätöksestä.

Yhtiö
X vaati valituksessaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa, että
hallinto-oikeuden ja Tukesin päätökset kumotaan ja että asiassa
toimitetaan suullinen käsittely. Yhtiö X katsoi, että tuotteessa
havaittu puute oli syntynyt testauksen yhteydessä eikä tuotteen
valmistuksessa.

Korkein hallinto-oikeus toimitti asiassa
suullisen käsittelyn. Tukes voi markkinavalvontaa suoritettaessa
yhdenkin markkinoilta hankitun ja testissä turvallisuuden osalta
puutteelliseksi havaitun tuotteen testin perusteella määrätä tuotteelle
myynti- ja luovutuskiellon. Testauksen kohdistuminen vain yhteen
tuotekappaleeseen kuitenkin korostaa testausprosessin dokumentoinnin
merkitystä. Tutkimuksen eri vaiheet ja tehdyt havainnot olisi tullut
kuvata Tukesin päätöksessä ja sen liiteaineistossa niin huolellisesti,
että testausprosessiin sisältyvät mahdolliset virhelähteet olisi voitu
sulkea pois ja että asianosaisen ja valituksen johdosta tarvittaessa
tuomioistuimen olisi ollut mahdollista itsenäisesti arvioida tutkimuksen
luotettavuutta. Tässä tapauksessa vaatimus ei ollut täyttynyt, vaan
asian selvittäminen vaati suullisen käsittelyn toimittamista
korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Suullisessa käsittelyssä
esitettyjen todistajanlausuntojen perusteella korkein hallinto-oikeus
katsoi, ettei havaittu turvallisuuspuute ollut voinut syntyä laitteen
purkamisen yhteydessä. Näin ollen laitteessa ilmenneen
turvallisuuspuutteen oli katsottava syntyneen laitteen valmistuksen
yhteydessä. Tukes oli voinut toimivaltansa puitteissa määrätä
lopettamaan mainitun akkulaturin myynnin ja luovuttamisen.
Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa.

Tuotteen
testausprosessin dokumentointi oli ollut puutteellista ja
oikeudenkäynnin oli osaltaan katsottava aiheutuneen viranomaisen
virheestä. Korkein hallinto-oikeus toimitti asiassa suullisen
käsittelyn, koska asiakirjoihin perustuen ei ollut voitu luotettavasti
selvittää akkreditoidun tutkimuslaitoksen akkulaturiin kohdistaman
testausmenettelyn toteutusta. Katsottiin, että olisi ollut kohtuutonta,
jos valittaja olisi joutunut pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan
kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi Tukes määrättiin hallintolainkäyttölain
74 §:n nojalla korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa
hallinto-oikeudessa 40 000 eurolla.