KHO arvioi, voiko se ottaa vastaan videotallenteen, jolla hakija pyrki osoittamaan olevansa homoseksuaali

KHO:2018:52

Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Turvapaikka – Toissijainen suojelu – Seksuaalinen suuntautuminen – Henkilökohtaisen uskottavuuden arviointi – Suullinen käsittely – Todistelu – Vapaa todistusteoria – Selvityksen arviointi

Irakin kansalainen, Bagdadista
kotoisin oleva A oli hakenut kansainvälistä suojelua seksuaalisen
suuntautumisensa perusteella. Maahanmuuttovirasto oli hylännyt hänen
hakemuksensa. Hallinto-oikeus katsoi ajantasaisen maatietouden
perusteella, että homoseksuaalit voivat Irakissa joutua vainotuksi
tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen johdosta. Hallinto-oikeus
on suullisessa käsittelyssä kuullut A:ta ja on arvioinut, ettei tämä
ollut uskottavasti osoittanut olevansa homoseksuaali. Hallinto-oikeus
hylkäsi A:n valituksen.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa
oli kysymys valittajan seksuaalista suuntautumista koskevan näytön
arvioinnista. Arvioitavaksi tuli muun ohella valittajan korkeimmalle
hallinto-oikeudelle toimittaman kuva- ja videoaineiston hyväksyttävyys
ja merkitys näyttönä. Valituskirjelmän mukaan kyseessä on valokuva ja
video valittajasta intiimissä tilanteessa.

Korkein
hallinto-oikeus viittasi perusteluissaan muun ohessa unionin
tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja totesi, ettei viranomainen eikä
tuomioistuin voi edellyttää hakijoita esittämään kuva- tai
videoaineistoa seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvissa kansainvälistä
suojelua koskevissa asioissa. Tämä olisi omiaan loukkaamaan valittajan
ja kuvissa esiintyvien muiden henkilöiden ihmisarvoa ja yksityiselämän
suojaa, vaikka kuvaaminen olisi perustunut vapaaehtoisuuteen.

Seuraavaksi
oli arvioitava, miten tämäntyyppiseen kuva-aineistoon on suhtauduttava
silloin, kun valittaja itse haluaa toimittaa sellaista seksuaaliseen
suuntautumiseensa perustuvan turvapaikkaperusteensa tueksi. Korkein
hallinto-oikeus totesi, että kansallisessa hallintoprosessissa
yleisperiaatteena olevan vapaan todistusteorian mukaisesti todisteiden
esittämistapaa ei ole rajoitettu eikä todisteiden todistusarvon
harkintaa ole yksityiskohtaisesti säännelty. Henkilöiden yksityiselämän
intiimien asioiden kuvaaminen ja tällaisen aineiston luovuttaminen
todisteeksi voisi kuitenkin olla ongelmallista perusoikeuksina
turvattujen ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksityiselämän suojan
kannalta. Tällöin tulee ratkaistavaksi, onko tällaisen tuomioistuimelle
oma-aloitteisesti toimitetun todistusaineiston vastaanottamisesta
kieltäydyttävä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vapaan todistelun
periaatteen ja valittajan menettelyllisten oikeuksien kannalta asiassa
ei ollut mahdollista päätyä johtopäätökseen, jonka mukaan korkein
hallinto-oikeus voisi kokonaan kieltäytyä ottamasta vastaan valittajan
oma-aloitteisesti esittämää aineistoa, jolla hän pyrki osoittamaan olevansa oikeutettu kansainväliseen suojeluun.

Korkein
hallinto-oikeus korosti, että esillä olevassa kansainvälistä suojelua
koskevassa asiassa oli kysymys valittajan seksuaalisesta
suuntautumisesta ja identiteetistä laajemmin, eikä siitä, oliko hän
mahdollisesti tehnyt yksittäisiä homoseksuaalisia tekoja. Esitetyn
kaltaisella kuva- ja videoaineistolla ei voitu horjuttaa sitä arviota,
joka perustui erityisesti valittajan itsensä eri vaiheissa, muun ohessa
hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä, kertomaan. Valittajan
esittämällä kuva- ja videoaineistolla ei ollut arvioinnissa merkitystä.

Edellä mainittuun nähden valittajalla ei ollut
ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti
aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan eikä turvapaikan
myöntämiseen ollut edellytyksiä. Asiassa ei myöskään ollut ilmennyt
perusteita toissijaisen suojelun

• KHO:2018:52