Oheishuoltajien luona asunut lapsi voitiin ottaa huostaan ja sijoittaa oheishuoltajien luokse

KHO:2018:39

Lastensuojelu – Huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen – Kokonaisarviointi – Kasvuolosuhteet vanhempien ja oheishuoltajien luona – Lapsen huoltoa ja asumista koskevan määräyksen ja huostaanoton suhde – Lapsen sijoittaminen oheishuoltajansa luokse

Viranhaltija oli lapsen asuessa
oheishuoltajiensa luona tehnyt hallinto-oikeudelle hakemuksen lapsen
huostaanottamiseksi ja sijoittamiseksi oheishuoltajiensa luokse.

Hallinto-oikeus
oli hylännyt lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista
koskevan hakemuksen. Hallinto-oikeus oli arvioinut huostaanoton ja
sijaishuoltoon sijoittamisen edellytyksiä siitä lähtökohdasta, olivatko
lapsen kasvuolosuhteet oheishuoltajiensa luona uhanneet vakavasti
vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä lastensuojelulain 40 §:n 1
momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Hallinto-oikeus oli todennut
muun ohella, ettei olosuhteissa oheishuoltajien luona ollut edes
väitetty olevan puutteita. Hallinto-oikeus oli katsonut, etteivät lapsen
kasvuolosuhteet olleet uhanneet vaarantaa lapsen terveyttä tai
kehitystä siitä huolimatta, että sosiaalitoimella oli hakemuksen mukaan
ollut vaikeuksia avohuollon tukitoimien järjestämisessä oheishuoltajille
tai että lapsen huoltajilla ja oheishuoltajilla oli puutteita
keskinäisessä kommunikoinnissa. Hallinto-oikeus oli lisäksi todennut,
että lapsen asumisesta päätetään ensisijaisesti lapsen huollosta ja
tapaamisoikeudesta annetun lain nojalla vanhempien ja muun huoltajan
välisellä sopimuksella tai käräjäoikeuden päätöksellä ja että
lastensuojelulain 49 §:n 3 momentista johtui, ettei huostaanotettua
lasta voida sijoittaa pysyvästi vanhemman tai muun huoltajan luokse.

Hakemuksen tehnyt viranhaltija valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Korkein
hallinto-oikeus totesi lastensuojelulain säätämiseen johtaneesta
hallituksen esityksestä (HE 252/2006 vp) käyvän ilmi, että
lastensuojelulain 32 §:n 2 momentin tarkoituksena on täsmentää lapsen
huollosta annettavan määräyksen suhdetta huostaanottoon. Vaikka lapsen
tilanteen turvaamiseksi on ensisijaisesti haettava lapsen huoltoa ja
asumista koskevaa määräystä, tämä kuitenkaan ei saa vaarantaa lapsen
tilannetta silloin, kun lastensuojelulain 40 §:n mukaiset huostaanoton
edellytykset täyttyvät. Lastensuojelulain 40 §:ssä säädettyjen
huostaanoton edellytysten täyttyessä lapsen huollosta ja
tapaamisoikeudesta annetun lain nojalla annettavan lapsen huoltoa ja
asumista koskevan määräyksen lähtökohtainen ensisijaisuus ei ole esteenä
lastensuojelulain mukaiselle huostaanotolle.

Edellä
mainitusta hallituksen esityksestä käy lisäksi ilmi, että
lastensuojelulain 40 §:n 1 momentissa oli kodin olosuhteiden sijasta
ehdotettu käytettäväksi sanaa kasvuolosuhteet. Sanamuodon muutoksen
tarkoituksena oli ollut laajentaa huostaanoton edellytyksiä
tilanteisiin, joissa lapsen terveyden ja kehityksen vaarantumisen vakava
uhka ei johdu suoranaisesti lapsen kotiin liittyvistä syistä, vaan
muista kasvuolosuhteista.

Korkein hallinto-oikeus katsoi
toisin kuin hallinto-oikeus, että lapsen kasvuolosuhteista tehtävässä
kokonaisarvioinnissa tuli ottaa huomioon lapsen kasvuolosuhteet
oheishuoltajiensa luona sekä kasvuolosuhteet vanhempiensa luona.
Huomioon oli otettava myös asumisolosuhteiden nykyinen epävarmuus sekä
vanhempien suhtautuminen lapsen välttämättömien palvelujen ja
tukitoimien toteuttamiseen. Myös avohuollon tukitoimien sopivuutta,
mahdollisuutta ja riittävyyttä tuli arvioida ottaen huomioon lapsen
kasvuolosuhteet kokonaisuudessaan.

Asiassa ei ollut kysymys
lastensuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitetusta lapsen kotiin
palaamisen valmistelusta kodin ulkopuolisen sijoituksen jälkeen tai
lapsen sijoittamisesta muusta kyseisessä säännöksessä tarkoitetusta
syystä väliaikaisesti vanhempansa tai muun huoltajansa hoidettavaksi tai
kasvatettavaksi. Mainitusta säännöksestä ei kysymyksessä olleissa
olosuhteissa johtunut estettä sijoittaa lasta huostaanotettuna
oheishuoltajansa luokse.

Korkein hallinto-oikeus kumosi
hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeudelle
uudelleen käsiteltäväksi huostaanoton ja sijaishuoltoon sijoittamisen
edellytysten selvittämistä varten sekä sen jälkeen uudelleen
ratkaistavaksi.

• KHO:2018:39