Eu:n tuomioistuimen tuomio siitä, voiko kotivarallaoloaikaa pitää työaikana

Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 2003/88/EY – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Työajan järjestäminen – 2 artikla – Käsitteet ”työaika” ja ”lepoaika” – 17 artikla – Poikkeukset – Palomiehet – Varallaoloaika – Varallaolo kotona

Ennakkoratkaisupyynnön oli tehnyt  cour du travail de Bruxelles (Brysselin
työoikeudellisten asioiden ylioikeus, Belgia)

Ennakkoratkaisupyyntö
koskee tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003
annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (EUVL
2003, L 299, s. 9) 2 artiklan ja 17 artiklan 3 kohdan c alakohdan iii
alakohdan tulkintaa.

Enakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat ville de Nivelles
(Nivellesin kaupunki) ja Rudy Matzak ja jossa on kyse kaupungin
palotoimen palveluksessa tehtyjen työsuoritusten korvaamisesta.

Unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Tietyistä
työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 17 artiklan 3 kohdan
c alakohdan iii alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltiot eivät
voi poiketa tiettyjen julkisten palolaitosten palvelukseen ottamien
palomiesryhmien suhteen kaikista velvoitteista, joita aiheutuu mainitun
direktiivin säännöksistä, mukaan luettuna sen 2 artiklasta, jossa
määritellään erityisesti käsitteet ”työaika” ja ”lepoaika”.

2)      Direktiivin
2003/88 15 artiklaa on tulkittava siten, että sillä ei sallita
jäsenvaltioiden säilyttävän tai hyväksyvän vähemmän rajoittavaa työajan
käsitteen määritelmää kuin mainitun direktiivin 2 artiklassa on
esitetty.

3)      Direktiivin
2003/88 2 artiklaa on tulkittava siten, että sillä ei velvoiteta
jäsenvaltioita määrittämään korvausta pääasiassa kyseessä olevan
kaltaisilta kotivarallaolojaksoilta sen mukaan, onko nämä jaksot
määritelty ennakkoon työajaksi vai lepoajaksi.

4)      Direktiivin
2003/88 2 artiklaa on tulkittava siten, että varallaoloaikaa, jonka
työntekijä viettää kotonaan siten, että hänen on vastattava
työnantajansa hälytyksiin kahdeksassa minuutissa, ja jolla rajoitetaan
erittäin huomattavasti mahdollisuuksia harjoittaa muita toimintoja, on
pidettävä työaikana.

Linkki asiaan C-518/15

Unionin tuomioistuimen lehdistötiedote