Vammaisella lapsella oikeus koulussa maksuttomaan ravintoon PEG-napin kautta

KHO:2018:3

Opetustoimi – Maksuton kouluateria – Kliininen ravintovalmiste

Kunnan sivistystoimen
osastopäällikkö oli hylännyt huoltajan hakemuksen maksuttoman
kouluaterian antamisesta vammaiselle lapselle, jonka ainoa ravinto oli
PEG-napin kautta annettu kliininen ravintovalmiste. Hallinto-oikeus oli
hylännyt huoltajan valituksen kunnan sivistystoimen osastopäällikön
päätöksestä, koska lapsen ateriointi ei ollut toteutettavissa
kouluruokasuositusten ja -ohjeiden mukaisesti eikä kliinistä
ravintovalmistetta voitu pitää perusopetuslain 31 §:n 2 momentissa
tarkoitettuna maksuttomana ateriana.

Korkein
hallinto-oikeus totesi, että koulutuksen järjestäjällä oli
perusopetuslain mainittuun säännökseen perustuvan vahvan pääsäännön
mukaan velvollisuus järjestää oppilaalle sellainen erityisruokavalio,
jota oppilaan terveydentila tai vammaisuus edellyttivät. Myös
yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin syrjinnän kiellon oli katsottava
edellyttävän tätä lähtökohtaa.

Korkein hallinto-oikeus
katsoi, että esillä olevassa asiassa kliinisestä ravintovalmisteesta
muodostuva ravinto ja ateriat rinnastuivat muihin terveydellisistä
syistä noudatettaviin erityisruokavalioihin. Asiassa, joka koski
koulutuksen järjestäjän velvollisuutta antaa maksuton ateria,
oikeudellista merkitystä ei ollut sillä, saiko oppilas ravintovalmisteen
suun vai PEG-napin kautta, eikä merkitystä ollut myöskään sillä,
saivatko oppilas tai hänen vanhempansa sairausvakuutuskorvausta
hankkiessaan valmistetta apteekista eikä lapsen tai hänen vanhempiensa
saamilla vammaisetuuksilla tai tukitoimilla.

Kunnan
sivistystoimen osastopäällikön päätös oli siten lainvastainen. Tämän
vuoksi hallinto-oikeuden ja kunnan sivistystoimen osastopäällikön
päätökset kumottiin ja asia palautettiin osastopäällikölle uudelleen
käsiteltäväksi.

• KHO:2018:3