Lausunto terrorismirikosdirektiivin täytäntöönpanoa valmistelleen työryhmän mietinnöstä

Dnro 68/2017

 

Lausuntopyyntönne: OM 1/481/2016, 9.11.2017

TERRORISMIRIKOSDIREKTIIVIN TÄYTÄNTÖÖNPANOA VALMISTELLEEN TYÖRYHMÄN MIETINTÖ, OMML 67/2017

 

Suomen Asianajajaliitto (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) on saanut oikeusministeriöltä 9.11.2017 päivätyn lausuntopyynnön koskien terrorismidirektiivin täytäntöönpanoa valmistelleen työryhmän mietintöä (oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 56/2017).

 

Suomen Asianajajaliitto (Asianajajaliitto) lausuu mietinnön johdosta seuraavan.

 

 

 

1.     Yleistä

Yleisellä tasolla Asianajajaliitto toteaa, että rikoslakiin tehtävät jatkuvat muutokset ilman muutoksista saatujen kokemusten analyysia eivät ole kannatettavia. Asianajajaliitto ymmärtää toki direktiivin asettamat velvollisuudet, mutta pitää silti perustelluimpana lainsäädäntötapana suhtautua rikoslain jopa tempoileviin muutoksiin pidättyvästi, kuten ovat lausunnoissaan esittäneet myös professorit Sakari Melander ja Martin Scheinin.

 

Kun puhutaan terrorismista, on vaarana, että oikeudellisilta toimijoilta – myös lainsäätäjältä – katoaa näkemys rikoslain ultima ratio -periaatteesta. Rikoslain perusperiaatteet, kuten tarkkarajaisuus, ennustettavuus ja ylipäätään kriminalisoinnin tarpeellisuus, näyttävät olevan ilmeisessä vaarassa, kun pohditaan terrorismirikoksia.

 

Mainittu seikka ei tarkoita sitä, etteikö Asianajajaliitto suhtautuisi erittäin vakavasti terrorismiin ja katsoisi, etteikö sen estämiseksi olisi tehtävä riittävä määrä myös ennakollisia toimenpiteitä – kuten lainsäädäntömuutoksia. Epäiltyjä terrorismirikoksia on Suomen terrorismirikoslainsäädännön lähes 15 vuoden voimassaolon aikana päätynyt tuomioistuimen ratkaistavaksi ainoastaan kolme kappaletta. Niistä yksi on lainvoimaisesti hylätty, toinen on käräjäoikeudessa hylätty ja kolmas odottaa Helsingin käräjäoikeuden ratkaisua tammikuun aikana. Jo näiden oikeudenkäyntien yhteydessä on havaittu suomalaiselle rikosoikeudenkäynnille poikkeuksellisia piirteitä. Esimerkiksi Helsingin käräjäoikeuden loppusyksystä 2017 käsittelemässä terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelua ym. koskeneessa asiassa esitettiin melko mittavassa määrin ns. luonnetodistelua, johtuen mitä ilmeisimmin siitä, että kyseisen rikostyypin keskeinen elementti kytkeytyy epäillyn rikoksen terroristiseen tarkoitukseen. Asianajajaliitto ei pidä tämänkaltaista kehityssuuntaa toivottavana ja mietinnössä esitetyt muutokset ovat omiaan tällaista suuntaa lisäämään. Tämä johtuu ennen kaikkea tunnusmerkistöjen väljentymisestä entisestään, mikäli lait nyt esitetyssä muodossa säädetään.

 

Asianajajaliitto toteaa, että mietintö on sinänsä tehty huolellisesti ja siinä on pyritty myös ottamaan huomioon laillisuusperiaatteesta johtuva tarkkarajaisuus- ja täsmällisyysvaatimus (esim. s. 55). Tosin nyt direktiivissä säädettyjen useampienkin säännösten osalta tämä tehtävä ei ole kovin helppo. Asianajajaliitolla on ollut työryhmässä edustus, mutta se haluaa kuitenkin kiinnittää muutamaan alla erikseen mainittuun kohtaan vielä erityistä huomiota.

 

 

 

2.     Kannanotot ehdotettuihin säännöksiin

Rikoslaki

 

Yleistä

 

Asianajajaliitto pitää erittäin ongelmallisena terrorismirikosten määrittelyn laajentumista myös kansallisessa rikoslaissa lähtökohtaisesti kattamaan käytännössä hyvin moninaisen, täysin normaalin (tai jopa kansalaisten velvollisuuksiin kuuluvan) inhimillisen toiminnan. Eräänä esimerkkinä toimii ns. itseopiskelun säätäminen rangaistavaksi. Tämä ilmenee esimerkiksi professori Melanderin lausunnossaan esille nostamasta seikasta koskien ajoneuvolla ajamisen opiskelua. Hyvinkin mahdollista esitetyn lain perusteella olisi tilanne, jossa henkilö on omasta mielenkiinnostaan – vaikkapa asevelvollisuuden suorittamista silmällä pitäen – ladannut esimerkiksi puolustusvoimien internetsivuilta Sotilaan käsikirjan, ja tämän jälkeen aloittaa autokoulun. Sikäli kun poliisi epäilisi, että ajoneuvolla ajamiseen on hankittu koulutusta nimenomaan jonkun (väljästi muotoillun) terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen tekemiseen, ei ole millään tavoin poissuljettua, että rikostutkinta käynnistyisi ja pakkokeinoja niin ikään käytettäisiin.

 

Kysymys ei ole pelkästään siitä, minkälaisia tuomioita nyt ehdotettujen säännösten perusteella mahdollisesti annettaisiin (vai päättäisivätkö syyttäjät jättää syyttämättä tai tuomioistuimet syytteitä hylkäisivät). Kyse on myös siitä – lukumääräisesti varmasti suuremmasta määrästä tapauksia – että esitutkintaviranomaiset saavat käyttöönsä jälleen lisää työkaluja etenkin salaisten pakkokeinojen käyttöön. Asianajajaliitto on huolissaan siitä, että salaisia pakkokeinoja kuten telekuuntelua ja televalvontaa voitaisiin nyt esitettyjen säännösten mukaan käyttää jälleen lievempien rikosepäilyjen perusteella kuin mitä pakkokeinolakia säädettäessä on ajateltu.

 

Asianajajaliitto ottaa kantaa ainoastaan muutamaan yksittäiseen esitettyyn lainkohtaan eritellysti, ja toteaa, että kokonaisuutena lakiesitys ei muutoinkaan ole ongelmaton. Tältä osin Asianajajaliitto yhtyy erityisesti professori Melanderin lausunnossaan esittämään seuraavaan kannanottoon:

 

Olisi erityisen suotavaa, että terrorismirikoksia koskeva rikosoikeudellinen sääntely tulevaisuudessa otettaisiin kokonaisvaltaisen arvioinnin kohteeksi ja että tässä arvioinnissa kiinnitettäisiin perusteellisesti huomiota perus- ja ihmisoikeuksien täysimääräiseen toteutumiseen samoin kuin rikosoikeudellisten sääntelyperiaatteiden huomioimiseen.

 

 

 

Tietoverkkorikokset

 

Mietinnön sivulla 46 todetaan seuraavaa:

 

Kysymyksessä olevien tietoverkkorikosten viiden vuoden enimmäisrangaistus on poikkeuksellinen eikä vastaa rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa mainittujen rikosten enimmäisrangaistusta. Tämän vuoksi ehdotetaan, että niistä terroristisessa tarkoituksena tehtyinä tuomittaisiin vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään seitsemän vuotta. Kyseisiä rikoksia koskeva kohta sijoitettaisiin momenttiin 3 kohdan jälkeen, jolloin momentin nykyiset 4–7 kohta siirtyisivät 5–8 kohdaksi.

 

Direktiivissä ei ole seitsemän vuoden vähimmäismaksimirangaistusedellytystä. Asianajajaliitto toteaa, että seitsemän vuoden rangaistusmaksimia ei ole missään muussa rikoksessa. Pelkästään se, että ns. tietoverkkorikosten rangaistusmaksimi on poikkeuksellinen 5 vuotta (johtuen sen perusteena olleen direktiivin vaatimuksista), ei Asianajajaliiton näkemyksen mukaan ole peruste säätää myös uutta poikkeuksellista rangaistusmaksimia, kun mainitut tietoverkkorikokset on tehty terroristisessa tarkoituksessa. Seitsemän vuoden poikkeuksellista rangaistusmaksimia ei ole tämän tarkemmin mietinnössä perusteltu. Perustellumpaa voisi olla pysyttäytyä perinteisissä rangaistusmaksimeissa ja säätää rikoslain 34 a luvun 1 § 1 momentin (uudessa) 4 kohdassa tarkoitettujen rikosten enimmäisrangaistukseksi kuusi vuotta vankeutta.

 

 

 

Erityisesti itseopiskelun säätämisestä rangaistavaksi, rikoslain 34 a luvun 4 b §:n muutos

 

Edellä on jo sivuttu tämän säännöksen ongelmakohtia. Mietinnön sivulla 131 kiinnitetään huomiota siihen, että esimerkiksi asevelvollisuuden suorittaminen saattaisi voida tulla rangaistavaksi itseopiskeluna. Edelleen professori Melander on kiinnittänyt huomiota muihin mahdollisiin tilanteisiin, joissa itseopiskelu on erittäin kaukana varsinaisesta terroriteosta. Kyse ei Asianajajaliiton näkemyksen mukaan ole pelkästään näytöllisestä ongelma (vrt. mietinnön sivu 65), vaan aito ongelma legaliteettiperiaatteen näkökulmasta.

 

Asianajajaliitto kannattaakin professori Melanderin lausunnossaan esittämää siitä, että ”kouluttautumista koskevaan säännökseen olisi yleisestikin syytä lisätä edellytys, jonka mukaan kouluttautumisen tulisi olla siinä määrin intensiivistä ja lähellä itse terrorismirikosta toteutettavaa kouluttautumista, jolloin käsillä olisi esimerkiksi konkreettinen vaara terrorismirikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisestä.”

 

 

 

Terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistäminen, rikoslain 34 a luvun 5 c §:n lisäys

 

Esitetty erilliskriminalisointi vaikuttaa rikosoikeuden yleisten oppien valossa poikkeukselliselta ratkaisulta. Ehdotetussa säännöksessä suljettaisiin erikseen pois avunannon soveltuminen matkustamisrikoksen edistämiseen ja sen sijaan käytännössä täsmälleen vastaavalla tavalla kuin avunannon osalta säädettäisiin terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistäminen rangaistavaksi.

 

Kuten jo edellä on muutoinkin todettu, tämänkaltainen etääntyminen lainsäädännössä varsinaisesta terrorismirikoksesta, ilman, että minkäänlaista vaaraa terrorismirikoksen toteutumisesta olisi käsillä, ei ole kannatettava. Asianajajaliiton näkemyksen mukaan yleiset rikoslain avunanto- ja osallisuusopit kattavat riittävän selkeästi säännöksessä tarkoitetun toiminnan edistämisen.

 

Joka tapauksessa – mikäli erilliskriminalisointi katsotaan välttämättömäksi – tulisi säännöksen tasolla täsmentää, että edistämiseltä edellytettäisiin, että sen voidaan perustellusti olettaa edistävän konkreettisen matkustamisrikoksen tekemistä ja aiheuttavan vaaran sellaisen tekemisestä, kuten mietinnön perusteluista sinänsä ilmeneekin (sivulta 144).

 

 

 

Rikoslain 34 a luvun 5 §:ään ehdotettu lisäys

 

Tältä osin Asianajajaliitto viittaa edellä 5 c §:ssä todettuun. Erilliskriminalisoinnille ei katsota olevan todellista tarvetta, vaan yleiset osallisuus- ja avunantosäännökset kattavat Asianajajaliiton näkemyksen mukaan riittävällä tavalla myös terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistämisen rahoittamisen.

 

 

 

Pakkokeinolaki ja poliisilaki

 

Lausunnon alussa todettiin, että Asianajajaliitto on huolissaan salaisten pakkokeinojen laajenemisesta hyvinkin lieviin rikoksiin. Nyt mietinnössä esitetään pakkokeinolain muutoksena, että televalvontaa voitaisiin kohdistaa myös terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistämisestä epäilyn henkilön teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen. Vastaavaa muutosta esitetään rikoksen estämiseksi poliisilakiin.

 

Pakkokeinojen osalta on aina pidettävä mielessä niiden käyttöön ja myös säätämiseen liittyvä suhteellisuusperiaatteen edellytys. Kun pohditaan niitä mahdollisia tilanteita, joissa matkustamisrikoksen edistämisen ehkäiseminen voisi tulla kysymykseen, ollaan jo niin väljällä alueella, että periaatteessa mikä tahansa inhimillinen toiminta riittäisi tämän edellytyksen täyttymiselle. Asianajajaliitto on jatkuvasti kantanut huolta salaisten pakkokeinojen käyttöalan lisääntymisestä, eikä nyt esitetty muutos ole mikään poikkeus, päinvastoin.

 

 

 

3.     Muuta huomioitavaa

 

Asianajajaliitto pitää professori Scheininin lausunnossa esittämää siitä, että asian jatkovalmistelussa pohdittaisiin rikoslain 34 a luvun 6 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohtien kumoamisen mahdollisuutta, harkinnan arvoisena. Mainitun momentin 3 kohdan osalta tullaan jo ennen lain lopullista säätämistä saamaan ainakin Helsingin käräjäoikeuden näkemys sen mahdollisesta ongelmallisuudesta, kun käräjäoikeus antaa tuomion terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta tammikuun aikana.

 

 

 

Helsingissä 12. tammikuuta 2018

 

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

 

Jarkko Ruohola

 

Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

 

 

 

LAATI

 

Asianajaja Jussi Sarvikivi, Asianajotoimisto Reims & Co Oy, Helsinki

 

 

 

 Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu rikosprosessioikeuden asiantuntijaryhmässä.