Lapsen asuinpaikan muututtua käräjäoikeuden päätöksellä, lapsen huostaanotolle ei ollut perusteita

KHO:2018:13

Huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen – Huostaanottohakemuksen hylkääminen – Huoltajan ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista – Riita lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta – Huostaanoton viimesijaisuus

X:n kaupungin lapsiperhetyön
päällikkö oli hakenut C:n huostaanottoa sillä perusteella, että
olosuhteet äiti A:n luona uhkasivat vakavasti vaarantaa C:n terveyttä ja
kehitystä, sekä C:n sijoittamista sijaishuoltoon hänen isänsä B:n ja
tämän avopuolison luokse. A oli tuolloin lapsen yksinhuoltaja.
Hakemuksen perusteena oli erityisesti A:n päihteidenkäyttö sekä tämän
aggressiivinen ja impulsiivinen käytös. Hallinto-oikeus hylkäsi
huostaanottohakemuksen.

Lapsiperhetyön päällikkö valitti
päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituksessa todettiin, että
lapsesta oli tehty hallinto-oikeuden päätöksen antamisen jälkeen useita
lastensuojeluilmoituksia ja että ilmoituksissa oli kysymys vakavista
äidin päihteidenkäyttöön liittyvistä seikoista.

Käräjäoikeus
oli B:n hakemuksesta määrännyt C:n vanhempiensa yhteishuoltoon
päätöksellä, joka annettiin hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen.
Käräjäoikeus oli samalla antanut määräykset lapsen asumisesta isänsä
luona sekä lapsen oikeudesta tavata äitiään. Äiti saattoi tavata lasta
joka toinen viikko keskiviikosta, päiväkodin tai koulun jälkeen, aina
maanantai-aamuun saakka.

Valittaja katsoi
vastaselityksessään, että huostaanotto oli edelleen ajankohtainen.
Huostaanotolla voitiin turvata, että äidin ja lapsen tapaamiset olivat
rajoitettuja ja valvottuja. Lapselle koitui muutoin vaaraa näin laajasta
tapaamisoikeudesta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei
asiassa ollut tullut esille seikkoja, joiden johdosta oli syytä epäillä
lähihuoltajaksi tulleen isän lapseen kohdistamassa huolenpidossa tai
lapsen kasvuolosuhteissa sellaisia puutteita, jotka uhkasivat vakavasti
vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä. Huoltajilla oli
lastensuojelulain 2 §:n perusteella ensisijainen vastuu lapsen
tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamisesta. Lapsen
hyvinvoinnin turvaamiseksi tapaamisten aikana voitiin ryhtyä muihin
toimiin kuin huostaanottoon. Viimesijaiseksi lastensuojelutoimenpiteeksi
tarkoitetun lapsen huostaanoton edellytykset eivät näin ollen
täyttyneet. Valitus oli siten hylättävä.

• KHO:2018:13