EU:n tuomioistuimen tuomio korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisupyyntöön
16.1.2018 | OikeusuutisetEnnakkoratkaisupyyntö – Jäsenvaltion alueella laittomasti oleskeleva kolmannen maan kansalainen – Uhka yleiselle järjestykselle ja kansalliselle turvallisuudelle – Direktiivi 2008/115/EY – 6 artiklan 2 kohta – Palauttamispäätös – Kielto tulla jäsenvaltioiden alueelle – Määrääminen Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon – Kansalainen, jolla on toisen jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva oleskelulupa – Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus – 25 artiklan 2 kappale – Neuvottelumenettely maahantulokiellon määräävän jäsenvaltion ja oleskeluluvan myöntäneen jäsenvaltion välillä – Määräaika – Se, ettei kuultava sopimusvaltio ole esittänyt kantaansa – Seuraukset palauttamispäätöksen ja maahantulokieltopäätöksen täytäntöönpanolle
Korkein hallinto-oikeus (Suomi) oli tehnyt ennakkoratkaisupyynnön.
Ennakkoratkaisupyyntö
koskee tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla
14.6.1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja
Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen
soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin
Schengenissä 19.6.1990 ja joka tuli voimaan 26.3.1995 (EYVL 2000, L 239,
s. 19; jäljempänä Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty
yleissopimus), 25 artiklan 2 kappaleen tulkintaa.
Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty menettelyssä, joka koskee Nigerian kansalaista E:tä
ja jossa on kyse Maahanmuuttoviraston (Suomi) 21.1.2015 tekemästä
päätöksestä käännyttää E kotimaahansa ja määrätä hänet Schengen-aluetta
koskevaan maahantulokieltoon.
Unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Tarkastusten
asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14.6.1985
Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan
tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen
soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin
Schengenissä 19.6.1990 ja joka tuli voimaan 26.3.1995, 25 artiklan 2
kappaletta on tulkittava siten, että sopimusvaltio, joka aikoo tehdä
kolmannen maan kansalaisesta, jolla on toisen sopimusvaltion myöntämä
voimassa oleva oleskelulupa, palauttamispäätöksen ja liittää siihen
Schengen-aluetta koskevan maahantulo- ja oleskelukiellon, voi vapaasti
käynnistää mainitussa määräyksessä tarkoitetun neuvottelumenettelyn jo
ennen kyseisen päätöksen tekemistä, mutta tällainen menettely on joka
tapauksessa käynnistettävä heti, kun tällainen päätös on tehty.
2) Schengenin
sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 25 artiklan 2
kappaletta on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että
sopimusvaltion sellaisesta kolmannen maan kansalaisesta, jolla on toisen
sopimusvaltion myöntämä voimassa oleva oleskelulupa, tekemä
palauttamispäätös, johon on liitetty maahantulokielto, pannaan
täytäntöön, vaikka mainitussa määräyksessä tarkoitettu
neuvottelumenettely on kesken, jos maahantulokiellon määrännyt
sopimusvaltio pitää kyseistä kansalaista uhkana yleiselle järjestykselle
tai kansalliselle turvallisuudelle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta
tällaisen kansalaisen mahdollisuutta vedota oikeuksiin, jotka hänellä on
kyseisen oleskeluluvan perusteella, siirtymällä myöhemmin jälkimmäisen
sopimusvaltion alueelle. On kuitenkin niin, että jos
neuvottelumenettelyn käynnistämisestä on kulunut kohtuullinen aika eikä
kuultava sopimusvaltio ole vastannut neuvottelupyyntöön,
maahantulokiellon määränneen sopimusvaltion asiana on peruuttaa
maahantulokielto ja tarvittaessa merkitä kolmannen maan kansalainen
kansalliseen maahantulokieltoluetteloon.
3) Schengenin
sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 25 artiklan 2
kappaletta on tulkittava siten, että kolmannen maan kansalainen, jolla
on sopimusvaltion myöntämä voimassa oleva oleskelulupa ja josta on tehty
toisessa sopimusvaltiossa palauttamispäätös, johon on liitetty
maahantulokielto, voi vedota kansallisessa tuomioistuimessa
neuvottelumenettelystä, jonka maahantulokiellon määrännyt sopimusvaltio
on velvollinen käynnistämään, johtuviin oikeusvaikutuksiin ja siitä
aiheutuviin vaatimuksiin.