KHO: Turvapaikka kristinuskoon kääntyneelle iranilaiselle

KHO: Ulkomaalaisasia – Turvapaikka – Kansainvälisen suojelu – Sur place -tilanne – Luopuminen islamista – Kristinuskoon kääntyminen – Poliittinen mielipide – Aiemmat vainokokemukset – Turvapaikkaperusteiden kumulatiivisuus – Ajankohtainen maatieto – Iran

Iranin kansalainen A oli
turvapaikkaa hakiessaan esittänyt kansainvälisen suojelun perusteeksi
islaminuskosta luopumisen ja kääntymisen kristinuskoon Suomessa. Lisäksi
hän oli vedonnut poliittiseen aktiivisuuteensa ja siitä seuranneisiin
oikeudenloukkauksiin sekä tunnettuuteensa Iranissa.

Korkein
hallinto-oikeus totesi, että uskonnollinen kääntyminen kotimaan
ulkopuolella voi olla peruste myöntää kansainvälistä suojelua.
Uskonnollisen kääntymisen merkitystä on arvioitava sekä
turvapaikanhakijan henkilökohtaisten olosuhteiden että hänen kotimaansa
olosuhteiden kannalta. Kansainvälisen suojelun tarvetta arvioitaessa on
ensinnäkin selvitettävä henkilön vakaumuksen uskottavuuteen ja
kääntymisen todelliseen tarkoitukseen liittyviä seikkoja. Tällöin
keskeistä on se, onko kotimaasta lähdön jälkeisten toimien ainoana tai
tärkeimpänä tarkoituksena ollut harjoittaa uskonnonvapauden ja oman
vakaumuksen mukaisesti uutta uskontoa vai onko kääntymisellä pyritty
vain luomaan edellytykset kansainvälisen suojelun saamiseksi.

Lisäksi
on tarkasteltava, olisiko henkilöllä kyseistä maata koskevan maatiedon
valossa perusteltu aihe pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellinen
vaara joutua kärsimään vakavaa haittaa uskonnonharjoittamisensa vuoksi.
Henkilökohtaisten ominaisuuksien osalta on muun ohella otettava huomioon
turvapaikanhakijan tapa harjoittaa uskontoaan, uskonnon merkitys hänen
elämässään sekä se, millaista vaikutusta uskonnonvapauden rajoituksilla
hänelle olisi. Esimerkiksi pelkkä kuuluminen tiettyyn uskonnolliseen
yhdyskuntaan ei yleensä ole riittävä peruste kansainvälisen suojelun
saamiselle. Arvioinnissa on kuitenkin otettava huomioon, ettei
henkilöltä voida kohtuudella edellyttää uskonnollisesta vakaumuksesta
tai toiminnasta luopumista tai vakaumuksen peittämistä kotimaahan
palatessaan.

Kansainvälisen suojelun tarvetta arvioitaessa on myös
otettava huomioon, onko hakijan uskonnollinen kääntyminen tullut
kotimaan viranomaisten tietoon sekä se, miten viranomaiset siihen
suhtautuisivat. Kaikkia uskonnonvapauteen puuttumisia ei voida pitää
vainoksi katsottavina tekoina. Vainoksi on katsottava esimerkiksi
uskonnon harjoittamisesta johtuva syytteeseenpano taikka epäinhimillisen
tai halventavan kohtelun tai seuraamuksen kohteeksi joutuminen. Lisäksi
vainon tai vakavan haitan vaara voi johtua uskonnon ohella muista
henkilöön liittyvistä kumulatiivisista perusteista.

Iran on
islamilainen valtio, jossa islaminuskosta luopumista ja kristinuskoon
kääntymistä ei hyväksytä. Islamilaisen lain mukaan tästä voi seurata
jopa kuolemantuomio. Iranin viranomaiset ovat kohdistaneet kristinuskoon
kääntyneisiin henkilöihin erilaisia oikeudenloukkauksia, joista ainakin
osaa voidaan laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi pitää vainona. Tämän
vuoksi ei voida sulkea pois, että islaminuskosta luopuminen ja
kristinuskoon kääntyminen aiheuttaa ulkomaalaislain 6 luvussa
tarkoitetun kansainvälisen suojelun tarpeen.

Irania koskevan
ajankohtaisen maatiedon mukaan kaikilla ulkomailla islamista
kristinuskoon kääntyneillä iranilaisilla ei kuitenkaan ole perustellusti
aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todelliseen vaaraan kärsiä
vakavaa haittaa pelkästään uskonnon tai tiettyyn yhteiskunnalliseen
ryhmään kuulumisen johdosta kotimaahansa palatessaan. Tällaisia voivat
olla erityisesti niin sanotut matalan profiilin käännynnäiset, jotka
harjoittavat uskontoaan yksityisesti joko omasta tahdostaan tai muutoin
esimerkiksi välttääkseen vaaralle altistumista. Sen sijaan vaarassa
voivat todennäköisesti olla erityisesti sellaiset henkilöt, jotka
pyrkivät käännyttämään muita, julistavat uskoaan avoimesti tai ovat
muutoin aktiivisesti yhteydessä muihin kristittyihin. Maatiedon
perusteella vainon tai vakavan haitan vaarassa voivat uskontonsa
harjoittamisen luonteesta riippumatta olla myös henkilöt, jotka ovat
muista syistä olleet viranomaisten huomion kohteena ennen Iranista
poistumistaan.

Asiassa oli erityisesti hallinto-oikeuden
toimittaman suullisen käsittelyn perusteella katsottava selvitetyksi,
että valittaja on Suomessa kääntynyt kristinuskoon. Hän on kuitenkin
ollut korostuneen varovainen julkisesti uskontoaan harjoittaessaan eikä
hän ole kokenut tarvetta uskonsa julistamiseen tai muiden
käännyttämiseen. Valittajan tapa harjoittaa uskontoaan on sellainen,
että hänen ei voida olettaa kotimaahansa palattuaankaan ryhtyvän
aktiiviseksi julistajaksi tai käännyttäjäksi. Hallinto-oikeuden tapaan
korkein hallinto-oikeus katsoi, että valittaja voisi jatkaa nykyistä,
pääasiassa yksityisesti tapahtuvaa uskonnonharjoittamistaan myös
Iranissa. Valittaja ei näissä olosuhteissa todennäköisesti pelkästään
kristinuskoon kääntymisensä vuoksi joutuisi viranomaisten
oikeudenloukkausten kohteeksi, vaikka hänen ei voidakaan edellyttää
peittelevän uskoaan tai luopuvan siitä.

Hallinto-oikeus oli
arvioinut, että valittajaa ei voida enää pitää erityisen tunnettuna
henkilönä kotimaassaan. Sekä Maahanmuuttovirasto että hallinto-oikeus
olivat kuitenkin hyväksyneet tosiseikkana valittajan kansainvälisen
urheilu-uran. Valittajan oli myös todettu julkaisseen musiikkiaan
internetissä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että internetissä edelleen
katsottavissa olevan videon perusteella voitiin päätellä, että ainakin
yksi kappaleista on todennäköisesti ollut poliittisesti kantaaottava ja
hallituksen vastainen. Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus olivat
lisäksi hyväksyneet, että valittaja on vuosina 2008‒2009 pidätetty
kahdesti ja että häneen on näiden pidätysten yhteydessä kohdistettu
väkivaltaa. Kyseiset vainoksi katsotut oikeudenloukkaukset olivat saadun
selvityksen perusteella johtuneet valittajan veljen laittomasta maasta
poistumisesta ja musiikkivideon julkaisemisesta internetissä. Valittajan
kertomuksen mukaan näillä tapahtumilla oli ollut kielteistä vaikutusta
myös valittajan urheilu-uraan.

Iranin olosuhteet huomioon ottaen
ei voitu pitää poissuljettuna, että ajan kulumisesta huolimatta Iranin
viranomaiset kiinnittäisivät edellä mainittujen seikkojen vuoksi
valittajaan edelleen erityistä huomiota, jos hänet palautettaisiin
kotimaahansa. Kun lisäksi otettiin huomioon valittajan isän korkea
sotilaallinen asema ja se seikka, että valittajan veli oli paennut
Iranista ja saanut Suomesta turvapaikan, valittajan voitiin
perustellusti olettaa joutuvan useimpia muita iranilaisia kristinuskoon
kääntyneitä henkilöitä todennäköisemmin Iranin viranomaisten häirinnän
ja tarkkailun kohteeksi. Näissä olosuhteissa jäi varteenotettava
mahdollisuus, että valittajan kääntyminen tulisi Iranin viranomaisten
tietoon ja että nämä myös olisivat tavanomaista kiinnostuneempia
valittajan uskonnonharjoittamisesta.

Korkein hallinto-oikeus
totesi, että valittajan turvapaikkahakemusta ei olisi voitu hyväksyä
yksinomaan joko kristinuskoon kääntymiseen tai poliittiseen
mielipiteeseen liittyvien syiden perusteella. Maatiedon perusteella
vainon vaarassa voivat kuitenkin olla myös ulkomailla kristinuskoon
kääntyneet henkilöt, jotka ovat muista syistä olleet viranomaisten
huomion kohteena ennen Iranista poistumistaan. Tämä vainon syiden
kumulatiivisuuteen liittyvä maatieto ja kaikki asiassa selvitetyiksi
katsotut valittajan henkilökohtaisia olosuhteita koskevat seikat
kokonaisuutena huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoi, että
valittajalla on ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla
tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan.
Korkein hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston ja
hallinto-oikeuden päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle
uudelleen käsiteltäväksi turvapaikan myöntämistä varten.

• 20.12.2017/6600