Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio: Uber on kuljetuspalvelu, eikä pelkkä välityspalvelu
20.12.2017 | OikeusuutisetEnnakkoratkaisupyyntö – SEUT 56 artikla – SEUT 58 artiklan 1 kohta – Kuljetusalan palvelut – Direktiivi 2006/123/EY – Palvelut sisämarkkinoilla – Direktiivi 2000/31/EY – Direktiivi 98/34/EY – Tietoyhteiskunnan palvelut – Välityspalvelu, jolla voidaan älypuhelimen sovelluksen avulla luoda korvausta vastaan yhteys omia ajoneuvojaan käyttävien ei-ammattimaisten kuljettajien ja kaupunginsisäisiä kuljetuksia haluavien henkilöiden välille – Lupaa koskeva vaatimus
Ennakkoratkaisupyynnön oli tehnyt Juzgado de lo
Mercantil n° 3 de Barcelona (Barcelonan kauppatuomioistuin nro 3,
Espanja),
Ennakkoratkaisupyyntö
koskee SEUT 56 artiklan, teknisiä standardeja ja määräyksiä ja
tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen
toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (EYVL 1998, L 204, s. 37),
sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1998 annetulla Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY (EYVL 1998, L 217,
s. 18) (jäljempänä direktiivi 98/34), 1 artiklan, tietoyhteiskunnan
palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla
koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (”direktiivi
sähköisestä kaupankäynnistä”) (EYVL 2000, L 178, s. 1) 3 artiklan ja
palveluista sisämarkkinoilla 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivin 2006/123/EY (EUVL 2006, L 376, s. 36) 2 ja
9 artiklan tulkintaa.
Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Asociación
Profesional Elite Taxi (jäljempänä Elite Taxi), joka on Barcelonan
kaupungin (Espanja) taksinkuljettajien ammatillinen järjestö, ja Uber
Systems Spain SL, joka on Uber Technologies Inc:hen sidoksissa oleva
yhtiö, ja jossa on kyse siitä, että viimeksi mainittu tarjoaa
älypuhelimen sovelluksen avulla korvausta vastaan palvelua, jolla
luodaan yhteys omia ajoneuvojaan käyttävien ei-ammattimaisten
kuljettajien ja kaupunginsisäisiä kuljetuksia haluavien henkilöiden
välille, ilman toimilupia ja hallinnollisia lupia.
Unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
SEUT
56 artiklaa, luettuna yhdessä SEUT 58 artiklan 1 kohdan kanssa, sekä
palveluista sisämarkkinoilla 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivin 2006/123/EY 2 artiklan 2 kohdan d alakohtaa ja
teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja
koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta
menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivin 98/34/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1998
annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY,
1 artiklan 2 alakohtaa, johon viitataan tietoyhteiskunnan palveluja,
erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista
tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (”direktiivi sähköisestä
kaupankäynnistä”) 2 artiklan a alakohdassa, on tulkittava siten, että
pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen välityspalvelun, jonka
tarkoituksena on älypuhelimen sovelluksen avulla luoda korvausta vastaan
yhteys omia ajoneuvojaan käyttävien ei-ammattimaisten kuljettajien ja
kaupunginsisäisiä kuljetuksia haluavien henkilöiden välille, on
katsottava olevan erottamattomasti yhteydessä kuljetuspalveluun ja
kuuluvan täten SEUT 58 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kuljetusalan
palvelun määritelmän piiriin. Tällainen palvelu ei täten voi kuulua SEUT
56 artiklan, direktiivin 2006/123 eikä direktiivin 2000/31
soveltamisalan piiriin.