Viikoittainen käynti riittää tekemään työnantajan toimipisteestä työntekijän varsinasen työpaikan

KHO:2017:178

Henkilökohtaisen tulon verotus – Ennakkoratkaisu – Varsinainen työpaikka – Toissijainen työpaikka – Työnantajan toimipiste – Asunnon ja varsinaisen työpaikan väliset matkat – Koti – Etätyö

A työskenteli tulosyksikön
päällikkönä B Oy:ssä, jolla oli toimipaikat C:n ja D:n kaupungissa.
Näiden toimipaikkojen lisäksi A työskenteli E:n kaupungissa
sijaitsevassa kodissaan etätyötä tehden. Työsopimuksen perusteella A:lla
oli oikeus tehdä etätyötä kotonaan kaksi päivää viikossa.

A:n
toimenkuvassa tapahtuneen muutoksen myötä A:n tarkoitus oli jatkossa
työskennellä pääosin kotoaan käsin. Hänen tarkoituksena oli käydä B Oy:n
C:n kaupungin toimipisteessä enintään yhtenä päivänä viikossa. B Oy ei
edellyttänyt A:lta käyntejä yhtiön toimipisteissä. A:lla ei ollut B Oy:n
C:n kaupungissa sijaitsevassa toimipisteessä työpistettä eikä
tavaroiden säilytyspaikkaa.

Korkein hallinto-oikeus
katsoi, että tuloverolakia säädettäessä lähtökohtana on ollut, että
työnantajan toimipiste muodostaa työntekijän varsinaisen työpaikan.
Vaikka tuloverolain varsinaista työpaikkaa koskevia säännöksiä on
sittemmin muutettu, lakiin tehdyt muutokset eivät olleet muuttaneet lain
lähtökohtaa muutoin kuin, että työntekijällä voi olla vain yksi
työnantajan toimipisteeseen muodostuva varsinainen työpaikka. Koska A
työskentelisi jatkossa työnantajansa C:n kaupungissa sijaitsevassa
toimipisteessä viikoittain, kyseistä toimipistettä oli pidettävä hänen
varsinaisena työpaikkanaan ja A:n kodin sekä kyseisen toimipisteen
välisiä matkoja A:n asunnon ja varsinaisen työpaikan välisinä matkoina.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2015 ja 2016.

Äänestys 2+2-1.

• KHO:2017:178