KHO arvioi edellytyksiä määrätä avustajanmääräys olemaan voimassa asian palauttamisen jälkeen

KHO:2017:170

Oikeusapu – Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Yksityinen avustaja – Avustajanmääräyksen jatkaminen

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt
A:n turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt
käännyttää hänet kotimaahansa Irakiin. A oli valittanut päätöksestä
hallinto-oikeuteen ja toimittanut hallinto-oikeudelle kastetodistuksen,
jonka mukaan hänet oli kastettu kristinuskoon. Hallinto-oikeus oli
kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian sille
uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus oli hylännyt
hallinto-oikeudessa A:n avustajana toimineen yksityisen avustajan
vaatimuksen avustajanmääräyksen määräämisestä olemaan voimassa asiaa
Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä.

Asiassa oli
korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys avustajanmääräyksen
jatkamisesta. Korkein hallinto-oikeus totesi, että oikeusapua
ulkomaalaislain mukaisia asioita Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä
antaa julkinen oikeusavustaja, ellei oikeusaputoimisto valtion
oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä annetun lain 12 §:n 1 momentissa
säädettyjen edellytysten täyttyessä ohjaa hakijaa yksityisen avustajan
puoleen. Ulkomaalaislain 9 §:n 2 momentti (301/2004) sisälsi aiemmin
avustajan kelpoisuutta ulkomaalaislain mukaista hallintoasiaa
käsiteltäessä koskevan poikkeussäännöksen. Säännös oli 1.9.2016 voimaan
tulleella lainmuutoksella 646/2016 kumottu ja hallintoasiaan annettavaa
oikeusapua oli uudella säännöksellä rajattu turvapaikkapuhuttelun osalta
siten, että oikeusapua voisivat myös ulkomaalaislain mukaisia asioita
Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä antaa ensisijaisesti julkiset
oikeusavustajat.

Avustajanmääräyksen jatkamisen
edellytyksistä asia tuomioistuimelta hallintoviranomaiselle uudelleen
käsiteltäväksi palautettaessa säädetään myös ulkomaalaislakiin
perustuvien asioiden osalta oikeusapulaissa. Oikeusapulain 13 §:n 3
momentin mukaisen jatkomääräyksen antaminen ei ole sidottu
ulkomaalaislain 9 §:n 2 momentin soveltamiseen. Näin ollen määräyksen
antaminen ei edellytä sitä, että viimeksi mainitun lainkohdan mukainen
tarve avustajan käyttämiseen turvapaikkapuhuttelussa olisi oltava
olemassa, vaan määräys koskee asian uudelleen käsittelyä
kokonaisuudessaan. Tästä huolimatta tuomioistuimen tulee
avustajanmääräyksen jatkamisen edellytyksiä arvioidessaan ottaa huomioon
ulkomaalaislain mainitusta säännöksestä ilmenevät periaatteet
oikeusavun antamisesta ulkomaalaislain mukaisessa hallintomenettelyssä.

Oikeusapulain
13 §:n 3 momentin tarkoituksena on säännöksen esityöt huomioon ottaen
sallia se, että tuomioistuinvaiheessa asiaan perehtynyt yksityinen
avustaja voi osallistua asian käsittelyyn myös uudessa
hallintomenettelyvaiheessa sen sijaan, että siinä käytettäisiin
pääsäännön mukaisesti julkista oikeusavustajaa.

Tässä
tapauksessa asia oli kertaalleen tutkittu ja ratkaistu
Maahanmuuttovirastossa. Kun asian käsittely Maahanmuuttovirastossa
jatkui, kysymys oli siten turvapaikkatutkinnan jatkamisesta. Asiassa oli
kysymys ennen kaikkea kristinuskoon kääntyneen turvapaikanhakijan
uskonvakaumuksen tutkimisesta turvapaikkapuhuttelussa, mitä oli
pidettävä luonteeltaan vaativana toimenpiteenä ja siihen liittyvää
avustajan tarvetta ilmeisenä. Hallinto-oikeuden ei olisi tässä
tilanteessa tullut hylätä A:n vaatimusta yksityisen avustajansa
avustajanmääräyksen jatkamisesta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös
oli kumottava siltä osin kuin se oli hylännyt A:n vaatimuksen
avustajanmääräyksen jatkamisesta. Korkein hallinto-oikeus asiaa
hallinto-oikeudelle palauttamatta määräsi oikeusapulain 13 §:n 3
momentin nojalla, että A:n avustajan määräys oli voimassa asiaa
Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä.

• KHO:2017:170