EU:n tuomioistuimen tuomio arvonlisäverotusta koskevassa asiassa

Ennakkoratkaisupyyntö – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Kuudes direktiivi 77/388/ETY – 4 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 13 artiklan B kohdan g alakohta – Muiden rakennuksen ja siihen liittyvän maapohjan luovutusten kuin 4 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen luovutusten vapauttaminen – Väärinkäytön kieltoa koskeva periaate – Soveltaminen kyseisen periaatteen voimaan saattavien kansallisten säännösten puuttuessa – Oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteet

Ennakkoratkaisupyynnön oli tehnyt  Supreme Court (ylin tuomioistuin,
Irlanti).

Ennakkoratkaisupyyntö
koskee jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön
yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen
määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin
77/388/ETY (EYVL 1977, L 145, s. 1; jäljempänä kuudes direktiivi) ja
väärinkäytön kieltoa arvonlisäveron alalla koskevan periaatteen
tulkintaa.

Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty oikeudenkäynnissä, jossa asianosaisina ovat yhtäältä
Edward Cussens, John Jennings ja Vincent Kingston ja toisaalta
T. G. Brosnan, Inspector of Taxes (verotarkastaja, Irlanti), Office of
the Revenue Commissionersin (veronkantotoimisto, Irlanti; jäljempänä
verohallinto) edustajana ja jossa on kyse kiinteän omaisuuden myyntiin
liittyvän arvonlisäveron perinnästä.

Unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Väärinkäytön
kieltoa koskevaa periaatetta on tulkittava siten, että kieltäydyttäessä
vapauttamasta arvonlisäverosta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia,
ennen 21.2.2006 annetun tuomion Halifax ym. (C‑255/02,
EU:C:2006:121) antamista toteutettuja kiinteän omaisuuden myyntejä
mainittua periaatetta voidaan soveltaa välittömästi siitä riippumatta,
onko kansallisessa oikeusjärjestyksessä toteutettu kyseiselle
periaatteelle vaikutuksen antava kansallinen toimenpide, eivätkä
oikeusvarmuutta ja luottamuksensuojaa koskevat periaatteet ole esteenä
tälle soveltamiselle.

2)      Jäsenvaltioiden
liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen
arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977
annettua kuudetta neuvoston direktiiviä 77/388/ETY on tulkittava siten,
että tilanteessa, jossa pääasiassa kyseessä olevat liiketoimet olisi
väärinkäytön kieltoa koskevaa periaatetta sovellettaessa määritettävä
uudelleen, niitä näistä liiketoimista, jotka eivät ole tällaista
väärinkäyttöä, voidaan pitää arvonlisäverollisina kansallisen
lainsäädännön niiden asian kannalta merkityksellisten säännösten
nojalla, joissa säädetään tällaisesta verollisuudesta.

3)      Väärinkäytön kieltoa koskevaa periaatetta on tulkittava siten, että kun 21.2.2006 annetun tuomion Halifax ym. (C‑255/02,
EU:C:2006:121) 75 kohdan nojalla määritetään, onko pääasiassa kyseessä
olevien liiketoimien keskeisenä tarkoituksena ollut verotuksellisen edun
saaminen, huomioon on otettava pääasiassa kyseessä olevia kiinteän
omaisuuden myyntejä edeltävien vuokrasopimusten päämäärä, ja sitä on
arvioitava muista toimista erillään.

4)      Väärinkäytön
kieltoa koskevaa periaatetta on tulkittava siten, että pääasiassa
kyseessä olevan kaltaisilla kiinteän omaisuuden luovutuksilla saatetaan
saada asian kannalta merkityksellisillä kuudennen direktiivin 77/388/ETY
säännöksillä olevan tavoitteen vastainen verotuksellinen etu silloin,
kun kyseisen kiinteän omaisuuden omistaja tai vuokralainen ei ollut
tosiasiallisesti alkanut käyttää pääasiassa kyseessä oleva kiinteää
omaisuutta ennen kuin tämä myytiin kolmansille ostajille.
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, oliko
tällainen käyttö aloitettu pääasiassa.

5)      Väärinkäytön
kieltoa koskevaa periaatetta on tulkittava siten, että sitä on
sovellettava pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa
on kyse kiinteän omaisuuden luovutustoimen mahdollisesta vapauttamisesta
arvonlisäverosta.

Linkki asiaan C-251/16

Unionin tuomioistuimen lehdistötiedote