KKO:n lausunnot tiedustelulainsäädännöstä
4.9.2017 | OikeusuutisetKorkein oikeus korostaa, että tuomioistuimia ei tule käyttää salaisten pakkokeinojen hyväksyttävyyden tukena, jos sovellettava lainsäädäntö ja tuomioistuinten tietopohja eivät mahdollista todellista kontrollia. Yleispiirteinen lainsäädäntö ja puutteellinen tietopohja voivat johtaa näennäiskontrolliin.
Ehdotuksen mukaan
tiedustelutoimintaan liittyvät lupa-asiat keskitettäisiin Helsingin
käräjäoikeuteen. Korkein oikeus pitää ehdotusta perusteltuna
tuomioistuimen asiantuntemuksen turvaamiseksi. Tarvitaan kuitenkin myös
muita toimenpiteitä sen turvaamiseksi, että tuomioistuin kykenee
arvioimaan esimerkiksi sitä, täyttääkö lupahakemuksen kohteena oleva
tiedustelumenetelmän käyttö suhteellisuusperiaatteen asettamat
vaatimukset.
Korkein oikeus toteaa, että tuomioistuimilla ei ole
kysymyksessä olevaan tiedustelutoimintaan sellaista kosketusta, joka
antaisi niille asiantuntemusta arvioida eri tiedustelumenetelmien
tehokkuutta ja käyttökelpoisuutta. Tilanne on olennaisesti toinen kuin
tuomioistuinten arvioidessa salaisten pakkokeinojen käyttöä rikosten
selvittämisessä tai paljastamisessakin. Työnsä kautta tuomarit oppivat
tuntemaan useiden rikosten tyypillisiä tekotapoja ja myös poliisin
käyttämiä tutkintamenetelmiä ja niiden tehokkuutta eri tilanteissa.
Varsinkin huumausainerikosten tutkinnan menetelmät ja rikosepäilyjen
perusteet ovat verraten hyvin tuomareiden arvioitavissa, mikä
mahdollistaa todellisen käyttökynnyksen kontrollin, jos annetut tiedot
ovat paikkansa pitäviä. Esimerkiksi terrorismiepäilyjen perusteista tai
tällaisten rikosten tutkintamenetelmistä tuomareille ei nykyisen työnsä
perusteella ole kertynyt tietoja, eikä heillä sen vuoksi ole
entuudestaan riittävää osaamista perusteltujen päätösten tekemiseen.
Korkein
oikeus korostaa sitä, että tuomioistuimia ei tule käyttää salaisten
pakkokeinojen hyväksyttävyyden tukena, jos sovellettava lainsäädäntö ja
tuomioistuinten tietopohja eivät mahdollista todellista kontrollia.
Yleispiirteinen lainsäädäntö ja puutteellinen tietopohja voivat johtaa
näennäiskontrolliin, jossa päätösten perusteet ovat tosiasiassa
hakijoina toimivien viranomaisten antamia ilman tuomioistuinten niihin
kohdistamaa asianmukaista arviointia. On vaativaa arvioida esimerkiksi
sitä, onko lupahakemuksen kohteena olevan tiedustelumenetelmän käyttö
suhteellisuusperiaatteen mukaista, jos ei kykene kunnolla arvioimaan
mahdollisuutta käyttää vaihtoehtoisia tiedonhankinnan menetelmiä.
Ehdotetun
lainsäädännön mukaisia lupa-asioita käsitteleville tuomareille tulisi
järjestää riittävästi koulutusta, jossa käsitellään avoimesti ja
konkreettisesti tiedustelutoimintaa ja -menetelmiä. Tuomareita tulisi
perehdyttää myös tiedustelumenetelmien käyttöön liittyviin perus- ja
ihmisoikeuskysymyksiin, kuten asiaa koskevaan Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytäntöön. Yksi tapa syventää
tuomareiden asiantuntemusta olisi pyrkiä järjestämään vierailuja,
yhteisiä seminaareja tai muita tilaisuuksia, joissa suomalaiset tuomarit
voivat vaihtaa kokemuksia sellaisten ulkomaisten tuomareiden kanssa,
joilla on kokemusta vastaavanlaisen tiedustelulainsäädännön
soveltamisesta.