Verovelvolliselle annettiin luottamuksensuojaa. Apurahoja ei ollut ilmoitettu kun ne aiemmin oli katsottu verovapaiksi.

KHO:2017:116

Tuloverotus – Verotusmenettely – Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus – Verotuksen oikaisu verovelvollisen vahingoksi – Sovellettava säännös – Luottamuksensuoja – Viranomaisen noudattama käytäntö

A oli saanut sukurahastolta
opintojaan varten apurahoja, jotka A oli ilmoittanut valituksenalaisia
verovuosia 2011 ja 2012 edeltävinä kahtena peräkkäisenä verovuotena
veroilmoituksillaan lisäämällä niiden määrät saamiensa esitäytettyjen
veroilmoitusten veronalaisia tuloja koskevaan kohtaan sekä tarkentanut
tietoja apurahan maksajan osalta veroilmoituksen lisätiedoissa.
Verohallinto oli verovuosilta 2009 ja 2010 toimittamissaan verotuksissa
poikennut A:n veroilmoituksista siten, että ilmoitettuja apurahoja ei
ollut säännönmukaisessa verotuksessa luettu A:n veronalaisiin tuloihin.

A
ei ollut ilmoittanut verovuosina 2011 ja 2012 saamiaan apurahoja enää
näiltä verovuosilta antamillaan veroilmoituksilla. Mainitulta rahastolta
saadut apurahat olivat korkeimman hallinto-oikeuden toiselle henkilölle
7.10.2013 antaman päätöksen KHO 2013:156 mukaan saajansa veronalaista
ansiotuloa. Verohallinto ei tästä huolimatta ollut toimittanut
verotuksen oikaisua A:n vahingoksi perustellen 19.12.2013 tekemiään
päätöksiä verotusmenettelystä annetun lain 56 §:n 2 momentin
säännöksellä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että koska apurahoja ei
ollut ilmoitettu veroilmoituksella, verotuksen oikaisuun verovelvollisen
vahingoksi oli sovellettava verotusmenettelystä annetun lain 56 §:n 4
momentin säännöstä riippumatta siitä, oliko A menetellyt moitittavasti
jättämällä apurahat ilmoittamatta.

Mainittujen apurahojen
verokohtelua oli pidettävä tulkinnanvaraisena vielä silloin, kun A oli
antanut veroilmoitukset verovuosilta 2010 ja 2011. A:n oli jättämällä
apurahat ilmoittamatta veroilmoituksillaan katsottava toimineen
vilpittömässä mielessä Verohallinnon noudattaman käytännön mukaisesti.
Koska asiassa ei ollut ilmennyt verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 2
momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä, joiden vuoksi asia olisi
tästä huolimatta tullut ratkaista A:n vahingoksi, A:lle oli myönnettävä
asiassa luottamuksensuojaa. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja
toimitetut verotukset saatettiin voimaan.