Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Helsingin hallinto-oikeuden ennakkoratkaisupyyntöön

Ennakkoratkaisupyyntö – Verolainsäädäntö – Yhteisöverotus – Sulautumadirektiivi (direktiivi 90/434/ETY) – Kotimaisen yhtiön ulkomaisen toimipaikan siirto ulkomaiselle yhtiölle – Välitön verotus rajat ylittävässä tilanteessa, kun veroa ei kanneta lainkaan jäsenvaltion sisäisessä tilanteessa – Johdetun oikeuden tutkiminen perusvapauksien avulla – Rinnastettavuus maastapoistumisverotukseen – Välittömän verotuksen oikeasuhteisuus, kun verotaakkaa vähennetään

Unionin tuomioistuimen
tarkasteltavana on käsiteltävässä asiassa eri jäsenvaltioissa olevia
yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja
osakkeidenvaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä
23.7.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/434/ETY (jäljempänä
sulautumadirektiivi)(2)
täytäntöönpano Suomessa. Kyse on tapauksesta, jossa kotimainen yhtiö
siirtää ulkomaisen toimipaikan ulkomaille sijoittautuneelle yhtiölle
eikä saa tältä vastikkeeksi rahaa vaan yhtiön osakkeita. Tällaista
siirtoa verotetaan välittömästi Suomessa – toisin kuin kotimaisen
toimipaikan siirtoa kotimaiselle yhteisölle. Verotuksen perusteena
käytetään kuitenkin sen valtion, jossa toimipaikka sijaitsee,
fiktiivistä veroa. Nyt on selvitettävä, onko tämä yhteensopivaa
sijoittautumisvapauden kanssa.

Sulautumadirektiivin
10 artiklan 2 kohdassa sallitaan tällainen verottaminen, koska rajat
ylittävän varojensiirron myötä menetetään ulkomailla olevaa toimipaikkaa
koskeva verotusoikeus. Se ei kuulu enää kotimaiseen yhtiöön ja
sijaitsee toisen valtion alueella. Kyse on pohjimmiltaan eräänlaisesta
maastapoistumisverotuksesta, jota unionin oikeudessa nyttemmin jopa
lähtökohtaisesti edellytetään.(3) Yleisesti ottaen välitön
maastapoistumisverotus on suhteellisuusperiaatteen vastaista.
Ratkaistavana on nyt kysymys siitä, muuttaako asiaa fiktiivisen
ulkomaisen veron hyvittäminen sellaisen direktiivin mukaisesti, jonka
mukaan välitön verotus on mahdollista.

Unionin
tuomioistuimen on näin ollen tarpeen kehittää oikeuskäytäntöään, joka
koskee perusvapauksien rajoittamista jäsenvaltioissa niiden
verotusvallan lakkaamisen vuoksi.

Julkisasiamies, ehdottaa unionin tuomioistuin vastaa Helsingin
hallinto-oikeuden esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin yhdessä
seuraavasti:

EY 43 artikla, luettuna yhdessä EY
48 artiklan kanssa (nykyisin SEUT 49 artikla, luettuna yhdessä SEUT 54
artiklan kanssa), on esteenä direktiivin 90/434/ETY 10 artiklan 2 kohdan
täytäntöön panemiseksi annetulle kansalliselle lainsäädännölle, jossa
säädetään välittömästä verotuksesta pelkästään rajat ylittävässä
tilanteessa, jossa ulkomailla sijaitseva kiinteä toimipaikka siirretään
ulkomaiselle yhtiölle, kun taas jäsenvaltion sisäisessä tilanteessa näin
ei tapahdu. Tätä ei muuta fiktiivisen ulkomaisen veron hyvittäminen,
koska tällä estetään ainoastaan kaksinkertainen verotus muttei välitöntä
verotusta.

Linkki asiaan C-292/16