Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta

Sosiaalipolitiikka – Direktiivin 2003/88/EY 7 artikla ja oikeus palkalliseen vuosilomaan – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artikla kahden yksityisen oikeussubjektin välisissä horisontaalisissa oikeusriidoissa – Palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden käyttäminen ei ole mahdollista koko työsuhteen aikana – Jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään työntekijän ensin pitävän lomaa ennen kuin hän voi selvittää, onko hänellä oikeus saada palkkaa – Direktiivin 2003/88 7 artiklan 2 kohta ja oikeus rahalliseen korvaukseen pitämättä jääneestä lomasta työsuhteen päättyessä

Ennakkoratkaisukysymys:

Kun työnantaja on
antanut C. Kingin kaltaiselle työntekijälle koko hänen 13 vuotta
kestäneen työsuhteensa aikana mahdollisuuden käyttää oikeutta
palkalliseen vuosilomaan vasta työsuhteen puolivälissä tai ei lainkaan,(2)
voiko oikeus palkalliseen vuosilomaan lakata jäsenvaltion
lainsäädännössä sillä perusteella, ettei King ryhtynyt toimenpiteisiin
vedotakseen palkallista vuosilomaa koskevaan oikeuteen ennen työsuhteen
päättymistä?

Tämä
kysymys nousee esille Court of Appealin (England and Wales) esittämän
ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä. Se edellyttää tietyistä työajan
järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY(3)
7 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkitsemista erityisesti ottaen huomioon
Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohta, jossa määrätään
erotuksetta, että ”[j]okaisella työntekijällä on oikeus – – palkalliseen
vuosilomaan”. Palkallisen vuosilomaoikeuden täsmällistä sisältöä
unionin oikeudessa on syytä arvioida lähemmin, samoin kuin sitä, missä
määrin sen sovellettavuuteen käsiteltävässä asiassa kohdistuu
mahdollisesti rajoituksia, koska King vetoaa direktiiviin 2003/88
yksityisen sektorin toimijaa vastaan.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus

Julkisasiamies ehdottaa , että unionin tuomioistuin vastaa Court of Appeal of England
and Walesin esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

1)      Jos
työntekijän ja työnantajan välillä on riitaa siitä, onko työntekijällä
tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan
mukainen oikeus palkalliseen vuosilomaan, se, että työntekijän on ensin
otettava loma ennen kuin hän on voi selvittää, onko hänellä oikeus saada
palkkaa, on ristiriidassa unionin oikeuden ja erityisesti tehokkaita
oikeussuojakeinoja koskevan periaatteen kanssa.

2)      Jos
työntekijä ei ota kokonaan tai osittain sitä vuosilomaa, johon hänellä
on oikeus, lomavuotena, jolloin oikeutta on käytettävä, tilanteessa,
jossa hän olisi ottanut lomaa, jollei työnantaja olisi kieltäytynyt
maksamasta hänelle palkkaa hänen ottamastaan lomasta, työntekijä voi
väittää, että häntä on estetty käyttämästä oikeuttaan palkalliseen
lomaan, siten, että oikeus siirtyy siihen saakka, kunnes hänellä on
tilaisuus käyttää kyseistä oikeutta

3)      Työsuhteen
päättyessä työntekijällä on oikeus rahalliseen korvaukseen siitä
palkallisesta vuosilomasta, jota ei ole pidetty siihen päivämäärään
mennessä, jolloin työnantaja antoi työntekijälle riittävän
mahdollisuuden palkallisen vuosilomaoikeuden käyttämiseen. Jos
mahdollisuutta ei ole missään vaiheessa annettu, rahallinen korvaus on
maksettava koko työsuhteen ajalta sen päättymiseen saakka. Käsiteltävän
asian olosuhteissa ajanjakso, joka on 18 kuukautta sen lomavuoden
päättymisestä, jona loma on ansaittu, ei vaikuta olevan sopusoinnussa
direktiivin 2003/88 7 artiklan kanssa.

Linkki asiaan C-214/16

Eu:n tuomioistuimen lehdistötiedote