EIT: Kun henkilö kieltäytyi kertomasta pankkiin talletettujen varojen alkuperästä, hänet voitiin tuomita rahanpesusta, kun asiassa oli muutakin näyttöä rahojen rikollisesta alkuperästä

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on tuoreessa tutkimatta jättämistä koskevassa päätöksessään ratkaissut kysymyksen itsekriminointisuojasta tilanteessa, jossa valittaja oli tallettanut lyhyen ajan sisällä 75.000 € avaamalleen pankkitilille, ja tämän jälkeen kieltäytynyt vastaamasta tarkemmin kysymyksiin rahojen alkuperästä.

Kysymys ei ollut itsekriminointisuojan loukkauksesta, koska kietäytyminen vastaamasta kysymyksiin ei sellaisenaan ollut rikos. Kun asiassa oli esitetty myös muuta näyttöä varojen mahdollisesti rikollisesta alkuperästä, ei tuomio rahanpesusta ollut myöskään perustunut ainoastaan tai merkittäviltä osin siihen, että valittaja ei ollut selvittänyt varojen alkuperää.

EIT:n lehdistötiedotteesta:

In its decision in the case of Zschüschen v. Belgium (application no. 23572/07) the European Court of Human Rights has unanimously declared the application inadmissible. The decision is final.

The case concerned criminal proceedings which led to Mr Zschüschen’s conviction for money laundering. He had opened an account in a Belgian bank and, within two months, paid a total of 75,000 euros (EUR) into it. Questioned by the authorities about the origin of the money, he remained silent throughout the proceedings.

Mr Zschüschen complained of a violation of his right to be presumed innocent, his right to remain silent and his defence rights more generally.

The Court found that this complaint was manifestly ill-founded, taking the view that the approach of the trial courts, which did not find it necessary to define the predicate offence in order to convict a person of money laundering, had not had the effect of shifting the burden of proof from the prosecution to the defence. The Court noted in particular that the domestic courts had convincingly established a body of circumstantial evidence sufficient to find Mr Zschüschen guilty, and that his refusal to provide the requisite explanations about the origin of the money had merely corroborated that evidence.

Mr Zschüschen complained of a violation of his right to be informed promptly of the accusation against him, as the predicate offence underlying the money laundering had not been described in the summons to appear before the criminal court.

The Court found this complaint manifestly ill-founded, considering that the summons contained a comprehensive and detailed description of all the suspicious transactions and referred to the legal characterisation of the facts, such as to enable Mr Zschüschen to be aware that he was charged with money laundering and to exercise his defence rights.

Koko lehdistötiedote löytyy täältä: here