Lausunto kilpailulain uudistamista käsitelleen työryhmän mietinnöstä

Dnro 15/2017

Lausuntopyyntönne: TEM/1230/00.04.01/2015, 14.3.2017

LAUSUNTO KILPAILULAIN UUDISTAMISTA KÄSITELLEEN TYÖRYHMÄN MIETINNÖSTÄ

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt Suomen Asianajajaliitolta (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) lausuntoa 14.3.2017 julkaistusta kilpailulain uudistamista käsittelevästä työryhmämietinnöstä.

Asianajajaliitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto ja esittää lausuntonaan seuraavaa.

Asianajajaliitto pitää työryhmän ehdotuksia merkittäviltä osin ennenaikaisina, koska Euroopan komissio on antanut 22.3.2017 Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen direktiiviksi kansallisten viranomaisten toimivaltuuksien parantamiseksi.[1] On tärkeää, että käsillä olevassa asiassa edettäisiin samaan tahtiin kuin muissa EU-jäsenvaltioissa. Eduskuntaa ei tulisi kuormittaa peräkkäisillä täysin samaa asiaa koskevilla lainsäädäntöhankkeilla. On myös huomioitava, että lopullinen direktiivi saattaa poiketa merkittävissä määrin direktiiviluonnoksesta.

On joka tapauksessa tärkeää huomioida, ettei kilpailulakia valmistelevassa työryhmämietinnössä ole otettu huomioon riittävällä tavalla perus- ja ihmisoikeuksia. Se, että vastaavia oikeusturvahaasteita on muissakin suomalaisissa viranomaismenettelyissä, on perusteena kestämätön. Ministeriöiden tulisi tehdä yhteistyötä oikeusturvaongelmien pikaiseksi ratkaisemiseksi riippumatta siitä, mistä oikeudenalasta on kysymys.

Oikeusturvakeinojen ja puolustautumisoikeuksien päivittäminen on erityisen ajankohtaista, koska nykyinen Kilpailu- ja kuluttajaviraston (”KKV”) tapa käsitellä asianajajan ja päämiehen välistä luottamuksellista materiaalia on ajoittain perus- ja ihmisoikeuksien vastainen loukaten yritysten puolustautumisoikeuksia sekä asianajajan ja päämiehen välistä luottamuksellisuutta. Mietinnössä ei oteta riittävällä tavalla huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen viimeaikaisia tulkintoja. Olisi myös muistettava, että ihmisoikeussopimukset, jotka ovat viimekätisenä suojaverkkona, muodostavat vähimmäistason.[2] Myös Suomen pitää pyrkiä tarjoamaan korkeampi perusoikeustaso.

KKV on esityksen mukaan saamassa entistä järeämpiä puuttumis- ja tutkintakeinoja. Vastapainoksi tarvitaan oikeudellinen instrumentti, jolla keinojen käyttöä voidaan kontrolloida ja virheitä korjata. Jälkikäteiskontrolli parantaisi tutkittavien ja KKV:n välistä luottamusta.

Työryhmämietinnössä ei esitetä tehokasta oikeudellista instrumenttia, jossa asianajajan ja päämiehen välinen luottamuksellisuus ja puolustautumisoikeudet turvataan. Erityisesti tästä syystä KKV:n toimivaltuuksia ei tule laajentaa.

Tarkastuksia koskevat oikeusturvakeinot ja ulkopuolisen neuvonannon suoja

Asianajajaliitto on eri mieltä kuin työryhmän virkamiesenemmistö, joka ei esitä yrityksille tarkastuksia koskevaa oikeusturvakeinoa. KKV:n nykyinen tapa arvioida asianajajan ja päämiehen välistä luottamuksellista materiaalia vaarantaa merkittävällä tavalla yritysten puolustautumisoikeuksia. On sinänsä hyvä, että työryhmä on tunnistanut muutostarpeen ulkopuolisen neuvonannon suojan suhteen. Mielestämme virkamiestyöryhmän enemmistön kanta on oikeansuuntainen, mutta riittämätön.

Virkamiesenemmistön mukaan oikeusturvaongelma poistuisi etupäässä KKV:n työjärjestykseen tehtävillä muutoksilla. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä kyse ei olisi riippumattomasta ja tehokkaasta oikeussuojakeinosta. Ehdotus ei takaa perusoikeuksien edellyttämää riippumatonta ja tehokasta oikeussuojakeinoa, koska asiaa käsittelisi pääjohtajan alaisessa päällikkövirastossa rivivirkamies, jonka eteneminen KKV:n hierarkiassa edellyttää myötäsukaisuutta KKV:n esimiesasemassa oleviin henkilöihin nähden. Ulkopuolista neuvonantoa koskevia asioita ratkaiseva virkamies toimisi KKV:n johdon ja valvonnan alaisena. Menettelytapa asian käsittelyssä jäisi avoimeksi. Kyse ei olisi riippumattomasta ja tehokkaasta oikeussuojakeinosta.

Perus- ja ihmisoikeudet on saatettu osaksi EU:n primäärioikeutta.[3] Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6. artikla ja EU:n perusoikeuskirjan 47. artikla turvaavat asianosaisen oikeuden saattaa riippumattoman tuomioistuimen käsiteltäväksi sellaiset päätökset, jotka vaikuttavat asianosaisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin.[4] Vastaavasti periaatteesta on säädetty Suomen perustuslain 21 §:ssä. Valitusoikeutta voidaan rajoittaa vain poikkeuksellisesti ja hyväksyttävästä syystä suhteellisuusperiaatetta noudattaen ja niin, että henkilön oikeusturva taataan yksittäistapauksissa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan tarkastusten oikeasuhtaisuus ja oikeudenmukaisuus on turvattava erityisen tehokkaasti.[5] Ihmisoikeustuomioistuin on korostanut, että näissä tilanteissa yrityksillä tulee olla vahva suoja viranomaisen mahdollisia virhearvioita ja mielivaltaa vastaan.[6] Elinkeinonharjoittajien oikeusturvakeinot on turvattava viranomaistarkastusten aikana ja varmistettava, että viranomaisten tutkimis- ja kopioimisoikeudet ovat oikeasuhtaisia.[7]

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaista olisi, että tarkastusta koskevaa valitusta käsittelisi riippumaton tuomioistuin. Ihmisoikeustuomioistuin on korostanut tuomarin riippumattomuutta.[8] Tuomioistuinkäsittelyä puoltaisi myös se, että tuomioistuimen toiminnalle on leimallista, että asian käsittelyn perusteellisuuden ja tasapuolisuuden takeena on erityinen ennalta säännelty menettely.

Mikä olisi oikea tuomioistuin? Periaatteessa valitusmenettely olisi mahdollista keskittää markkinaoikeuteen sikäli, kun valitusta ja mahdollista myöhempää seuraamusmaksuesitystä käsittelevät eri tuomarit. Markkinaoikeus valitustienä aiheuttaisi käytännössä jääviystilanteita, mikä voisi vaikeuttaa henkilömäärältään pienen markkinaoikeuden toimintaa. Hallinto-oikeus olisi sen sijaan Suomen oikeuslaitoksessa luontevin taho käsittelemään kilpailuoikeudellisista tarkastuksista tehtyjä valituksia. Hallinto-oikeus käsittelee jo nykyään salassapitokysymyksiä lain viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999) nojalla. Kilpailuoikeudellisen tarkastuksen kohteena olevien dokumenttien luonteen määrittämisessä sovellettava menettely olisi luonteva laajennus tähän kompetenssiin.

Vain hallinto-oikeuskontrolli varmistaisi tarkastuksen kohteena olevien yritysten perusoikeuksien toteutumisen ja samalla se lisäisi luottamusta viranomaisen toimintaan. Selkeät laintasoiset menettelysäännökset helpottavat myös yksittäisten virkamiesten päätöksentekoa ja varmistavat, etteivät menettelyvirheet riskeeraa tutkimusten lopputulosta tai niiden legitimiteettiä.

Valitusmenettely varmistaa erityisesti sen, että tarkastuspäätöksen alaan kuulumattomia dokumentteja ei päädy viranomaisen haltuun ja niiden sisältämiä tietoja viranomaisen tietoon. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut, että yrityksillä tulee olla riittävät suojakeinot mielivaltaisia dokumenttitakavarikkoja vastaan ja erityisesti mahdollisuus suojata asianajosalaisuuden suojan[9] piiriin kuuluvat dokumentit.[10] Tämä periaate soveltuu myös KKV:n tarkastuksen aikana tekemään asiakirjojen kopiointiin. Elinkeinonharjoittajien puolustautumisoikeuksien tehokkaan toteutumisen takaamiseksi elinkeinonharjoittajilla tulee olla oikeus esittää poikkeava näkemyksensä kopioinnin aiheellisuudesta tai lainmukaisuudesta. Materiaalin kopiointi on keskeytettävä, jos tarkastuksen kohteena olevan elinkeinonharjoittajan näkemyksen mukaan kopioitavaksi esitetty aineisto ei kuulu tarkastuksen piiriin. Tällaiset asiakirjat sinetöidään ja toimitetaan riippumattoman tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Myöskään Euroopan komissiolla ei ole oikeutta tutustua riidanalaisiin asiakirjoihin ennen kuin se on tehnyt päätöksen, joka antaa elinkeinonharjoittajalle mahdollisuuden kääntyä unionin yleisen tuomioistuimen ja mahdollisista välitoimista päättävän tuomarin puoleen.[11] Kilpailulakia koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, että Suomessa sovellettavien seuraamusmaksuun ja menettelyyn liittyvien kansallisen lain säännösten on tarkoitus seurata unionin kilpailusääntöjä ja unionin tuomioistuimen soveltamiskäytäntöä.[12]

Oikeustila Suomessa on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön vastainen eikä virkamiesenemmistön esittämä malli tuo asiaan muutosta. Esimerkiksi ratkaisussa Ravon ym. v. Ranska[13] Euroopan ihmisoikeustuomioistuin toteaa nimenomaisesti, että tarkastuksen kohteeksi joutuvan tulee voida saattaa tuomioistuimen arviotavaksi sekä tarkastuspäätöksen että sen nojalla suoritettujen toimien lainmukaisuus.[14]

Myös ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu Sociétés Colas Est. v. Ranska artikuloi selkeästi velvoitteen suojata yrityksiä viranomaisten mahdollisilta väärinkäytöksiltä tuomioistuinkontrollin kautta.[15] Niin ikään Delta Pekárny A.S. v. Tšekin tasavalta[16] -ratkaisu vahvistaa tuomioistuinkontrollin tarpeen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi jälleen, että yllätystarkastuksesta pitää olla valitusoikeus.[17]

Vinci Construction ja GTM Génie Civil and Services v. Ranska[18] -ratkaisussa ihmisoikeustuomioistuin korosti yrityksen valitusoikeutta nimenomaisesti asianajosalaisuuden suojaamien dokumenttien osalta. Tapaus koski Ranskan kilpailuviranomaisen suorittamaa yllätystarkastusta, jonka aikana viranomaiset kopioivat runsaasti asiakirjoja ja atk-tiedostoja sekä tutkittavien yritysten tiettyjen työntekijöiden sähköpostiviestit kokonaisuudessaan. Materiaalissa oli mukana asianajosalaisuuden suojan piiriin kuuluvia asiakirjoja. Tuomioistuimen mukaan ihmisoikeussopimuksen mukainen menettely edellyttää mahdollisuutta estää tällaisten dokumenttien takavarikointi tarkastustilanteessa tai saattaa sitä koskeva päätös tuomioistuimen arvioitavaksi jälkikäteen.[19] Tässäkin tapauksessa asianmukaisten suojakeinojen puuttuminen tarkastuksen legitimiteetin varmistamiseksi johti siihen, että 8. artiklan suojaamaa oikeutta oli loukattu.

Myös Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut samat periaatteet muutoksenhausta ja tarkastuksen aikaisista suojakeinoista kilpailuviranomaisten suorittamiin tarkastuksiin. Tuomioistuin linjasi asiassa Deutsche Bahn AG ym. v. komissio[20], että Euroopan komission suorittaman tarkastuksen kohteena olevalla elinkeinonharjoittajalla on käytettävissään riittävät oikeussuojakeinot, kun elinkeinonharjoittajan on mahdollista saattaa tarkastuspäätöstä koskeva asia jälkikäteisesti unionin tuomioistuimen tutkittavaksi.

Deutsche Bahn AG ym. v. komissio konkretisoi myös ne viranomaisten väärinkäytösten riskit, joita vastaan tuomioistuinkontrollia tarvitaan. Tapauksessa komissio keräsi ensimmäisellä tarkastuskäynnillä tarkastuspäätöksen ulkopuolelle jäävää materiaalia, jonka pohjalta se aloitti kaksi uutta tarkastusta. Tapauksessa viranomaisen haltuunsa saama asiaankuulumaton materiaali ohjasi siis suoraan viranomaisen myöhempää toimintaa ja johti tarkastuksen kohteena olevan yhtiön oikeuksien loukkaukseen.[21]

Tarkastuksen jatkaminen KKV:n toimitiloissa

Toisin kuin työryhmän virkamiesenemmistö, Asianajajaliitto on sitä mieltä, ettei KKV:n tulisi saada jatkaa tarkastusta toimitiloissaan ilman tutkittavan yrityksen lupaa. KKV:n toimitiloissa tapahtuvaan tutkintaan liittyy epävarmuustekijöitä, jotka eivät ole hyväksyttäviä. Tutkittavilla yrityksillä ei ole tehokkaita oikeussuojakeinoja, jotka varmistaisivat sen, etteivät KKV:n virkamiehet käy läpi aineistoa ilman tutkittavan yrityksen edustajan läsnäoloa.

KKV ottaa tarkastusten yhteydessä haltuun suhteettoman paljon asiakirjoja ja sähköpostikirjeenvaihtoa. Jo nykykäytäntö on kestämätön, koska KKV ottaa haltuunsa esimerkiksi asianajajan ja päämiehen välistä kirjeenvaihtoa. Tarkastuksen jatkaminen KKV:n tiloissa kasvattaa ongelmaa. Kilpailulainsäädännössä on turvattava yritysten puolustautumisoikeudet sekä asianajajan ja päämiehen välinen luottamuksellisuus.

Tarkastuksen kohteen kuuleminen kilpailulain 36 §:n mukaisissa kotitarkastuksissa

Asianajajaliitto on eri mieltä kuin työryhmän enemmistö, joka esittää kilpailulakiin sisällytettävän säännöksen, jonka mukaan KKV:n virkamiehet voisivat käytännössä kuulustella yrityksen edustajia näiden kotona. Edellä esitetyt oikeusturvaongelmat eivät puolla lisävaltuuksien antoa KKV:lle. Päähuomio on kuitenkin kiinnitettävä perustuslain (731/1999) 10 §:ssä turvattuun kotirauhan suojaan, josta poikkeaminen edellyttää painavia perusteluita. Näin ei ole asian laita työryhmämietinnössä esitettyjen argumenttien suhteen. Se, että tutkittava henkilö sattuisi olemaan kotona tutkinnan alkaessa, ei mahdollista sitä, että tämä voisi koordinoida vastauksia niiden tutkittavien kanssa, jotka ovat tutkinnan aikana heti viraston kuulusteltavana. Kuulustelijat eivät salli puheluita tai ylipäätään viestintää kuulustelun aikana.

Työryhmämietinnössä todetaan, että kotitarkastuksia tehdään harvoin ja että kotitarkastusten sisällyttäminen kilpailulakiin on tehty ensisijaisesti ennaltaehkäisevän vaikutuksen vuoksi. Todellista kuulustelutarvetta kotitarkastuksella ei siis ole olemassa. Työryhmämietinnöstä puuttuu intressipunninta, vaikka kyse on kotirauhan ydinalueesta. Asiassa ei ole edes pyritty hakemaan tasapainoa yksilön oikeuksien ja yleisen edun välillä. On muistettava, ettei kilpailunrajoitusta ole kriminalisoitu.

Kuulusteltavat saattavat kokea kuulustelutilanteet nöyryyttävinä. KKV:n edustajat muun muassa ohjeistavat, mihin kuulusteltava saa istua ja milloin tauot pidetään. Kuulustelutilanteet kestävät useita tunteja. Erityisesti kotona perheenjäsenten ja mahdollisesti jopa alaikäisten lasten läsnä ollessa tapahtuva kuulustelu on erittäin kyseenalaista. Jo se, että varsinainen kuulustelu alkaa viranomaisvetoisten istumajärjestelyiden jälkeen sillä, että kuulusteltavalle luetaan tämän kilpailulaista johtuvat oikeudet, voi olla kaikille perheenjäsenille, mutta erityisesti alaikäisille lapsille, traumatisoiva kokemus.

Toimialayhdistyksille määrättävät seuraamusmaksut

Asianajajaliitto on eri mieltä kuin työryhmän virkamiesenemmistö, joka esittää toimialayhdistyksen seuraamusmaksun korottamista. Edellä esitetyt oikeusturvaongelmat eivät puolla lisävaltuuksien antoa KKV:lle. Ehdotus ei myöskään vastaa EU:n kilpailunormien täytäntöönpanoasetuksessa 1/2003 säädettyä, vaan on sitä huomattavasti ankarampi. Valitettavasti työryhmämietinnöstä ei selviä, miksi sanktioiden tulisi olla Suomessa ankarampia saatikka että mietinnössä olisi huolellisesti punnittu vastakkaisia näkemyksiä.

Työryhmämietinnössä esitetty ajatus siitä, että toimialajärjestö olisi kilpailunrajoitukselle turvasatama, on virheellinen. EU:n ja Suomen kilpailuoikeustradition mukaan kilpailunrajoitukseen osallistunut vastaa toimistaan riippumatta siitä, onko kilpailunrajoitukseen ryhdytty toimialajärjestön puitteissa tai muutoin. Kaikissa työryhmämietinnössä esitetyissä esimerkkitapauksissa KKV olisi voinut tai on tosiasiassa esittänytkin seuraamusmaksua myös toimialajärjestössä edustettuina oleville yrityksille. Toimialayhdistysten seuraamusmaksujen korottamiselle ei ole tarvetta eikä lainsäätäjän pitäisi ainakaan ylittää EU:n kilpailunormien täytäntöönpanoasetuksessa Euroopan komissiolle annettua toimivaltaa.

Esitetty seuraamusmaksu on määräytymisperusteiltaan kohtuuton, koska harvalla toimialajärjestöllä on varaa maksaa seuraamusmaksua, joka vastaa 10 prosenttia etujärjestön ja sen kymmenen suurimman jäsenen liikevaihtojen summasta. Tällaisessa tilanteessa olisi kohtuutonta ja epätarkoituksenmukaista, että koko toimialan laillista edunvalvontaa harjoittava taho lakkaisi olemasta. Tilanteesta kärsisivät erityisesti pk-yritykset, koska isommilla toimijoilla on paremmat mahdollisuudet harjoittaa edunvalvontaa ilman etujärjestöä.

Olemme eri mieltä kuin työryhmän virkamiesenemmistö, joka esittää menettelysääntöjen rikkomisesta johtuvien sanktioiden lisäämistä. Edellä esitetyt oikeusturvaongelmat eivät puolla lisävaltuuksien antoa KKV:lle.

Työryhmämietinnössä on lueteltu lukuisia rikoslain kohtia, joiden nojalla viranomaiselle annetun väärän tiedon antaminen ja viranomaisen työn haitanteko on jo ankarasti sanktioitu. Lisäsanktiointi ei ole tarpeellista. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä siihen, että KKV esittää esimerkiksi kuulustelutilanteissa hyvin avoimia kysymyksiä, joihin vastaaminen täydellisesti on haastavaa. Rajanveto puutteellisen ja riittävän tiedon välillä ei ole selvää.

Erityisen haastavan tilanteen muodostaa yrityskauppailmoituksissa tapahtuva markkinamäärittelytilanne. KKV:llä on EU:n jäsenmaihin ja OECD:n jäsenmaihin nähden äärimmäisen poikkeuksellinen oikeus tehdä yllätystarkastuksia yrityskauppavalvontatilanteissa. On hyvin tavanomaista, että yrityksen sisältä löytyy erilaisia näkemyksiä siitä, mitkä yritykset ja alueet kilpailevat keskenään. Markkinoiden määrittely on hyvin haastava taloudellinen oikeudellinen analyysi eikä markkinamäärittelyssä tehtyä valintaa tulisi katsoa sanktioitavaksi menettelyvirheeksi. Tältäkin osin kyse olisi kaksinkertaisesta rangaistuksesta, koska yrityskauppavalvonnan mukaiset määräajat eivät ala kulua ennen kuin yrityskauppailmoitus on täydellinen. Lisäksi KKV voi nk. pysäyttää kellon kilpailulain 26 §:n kolmannen momentin nojalla, jos yritys ei toimita KKV:n pyytämiä tietoja KKV:n asettamassa määräajassa tai yritys toimittaa tiedot olennaisesti puutteellisina tai virheellisinä. On myös huomioitava, että markkinaoikeus voi kilpailulain 30 §:n toisen momentin mukaan jopa kieltää yrityskaupan tai määrätä sen purettavaksi taikka asettaa sen toteuttamiselle ehtoja, jos kaupan osapuolet ovat antaneet virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja KKV:lle.

KKV:llä ja markkinaoikeudella on jo runsaasti sanktio-oikeuksia, mikäli yritykset antavat vääriä tai harhaanjohtavia tietoja. Työryhmämietinnössä esitetyn sanktioinnin ei tulisi koskea edellä esitetyn perusteella ainakaan yrityskauppavalvontatilanteita. Työryhmämietinnössä ei ole otettu normikumulaatiota riittävällä tavalla huomioon.

Mielestämme seuraamusmaksu menettelysäännösten rikkomisesta tulisi joka tapauksessa rajata vain tilanteisiin, joissa menettelyvirhe on tehty tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella.

Rakenteelliset muutosehdotukset

Asianajajaliitto on eri mieltä kuin työryhmän enemmistö, joka esittää KKV:lle oikeutta esittää rakenteellisia muutoksia. Edellä esitetyt oikeusturvaongelmat eivät puolla lisävaltuuksien antoa KKV:lle.

Perustuslain 15 § turvaa omaisuuden suojan. Lailla säädettävältä perusoikeusrajoitukselta vaaditaan täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta. Tarkkarajaisuuden vaatimuksen mukaan rajoituksen olennaisen sisällön on ilmettävä siitä riittävän yksiselitteisesti. Työryhmämietinnön esitys ei ole riittävän täsmällinen, tarkkarajainen eikä yksiselitteinen.

Työryhmän esitys ei ota huomioon myöskään riittävällä tavalla suhteellisuusperiaatetta. Omaisuuden myynti olisi peruuttamatonta, eli kyse olisi syvällisestä ja pitkälle menevästä omistusoikeuden rajoituksesta. Myynti tapahtuisi viranomaisen asettamassa aikataulussa, mikä ei takaisi omistajalle kohtuullista korvausta. Jos lainsäätäjä haluaisi säätää rakenteellisista muutoksista, tulisi säännöksestä ilmetä, että rakenteelliset muutokset tulisivat kyseeseen viimesijaisena keinona vasta sen jälkeen, kun muut valvontakeinot ovat osoittautuneet riittämättömiksi. On kestämätöntä, että omistukseen puututtaisiin tilanteissa, joissa kilpailun turvaaminen olisi saavutettavissa omaisuudensuojaa vähemmän rajoittavalla toimenpiteellä, kuten kartellivalvonnalla tai määräävän markkina-aseman valvonnalla.

Omaisuuden perustuslain suoja turvaa myös sopimussuhteiden pysyvyyttä. Varallisuusoikeudellisten oikeustoimien pysyvyyden suojan taustalla on ajatus oikeussubjektien perusteltujen odotusten suojaamisesta taloudellisissa asioissa. Perusteltujen odotusten suojaan kuuluu oikeus luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen. Työryhmän esitys ei kunnioita tätä luottamuksensuojaa, mikä luonnollisesti heikentää suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukykyä.

Helsingissä toukokuun 5. päivänä 2017

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Jarkko Ruohola
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

LAATI
Asianajaja Ilkka Aalto-Setälä, Borenius Asianajotoimisto Oy, Helsinki

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu kilpailuoikeuden asiantuntijaryhmässä.

[1] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden täytäntöönpanovalmiuksien parantamiseksi ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. COM(2017) 142.

[2] Näin on todettu esimerkiksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan artiklassa 52. (2000/C 364/01).

[3] Ks. täytäntöönpanoasetus 1/2003 johdanto kappale 37: ”Tässä asetuksessa otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut perusoikeudet ja periaatteet. Tätä asetusta on näin ollen tulkittava ja sovellettava kyseiset oikeudet ja periaatteet huomioon ottaen”.

[4] Tämä vakiintunut tulkintalinja on muotoiltu muun muassa tuomioissa Ringeisen v. Itävalta, 2614/65, 16.6.1971; Sporrong ja Lönnroth v. Ruotsi, 7151/75, 23.9.1982; Geouffre de la Pradelle v. Ranska, 12964/87, 16.12.1992; tuoreesta oikeuskäytännöstä ks. esim. Ravon v. Ranska, 18497/03, 21.5.2008.

[5] Société Colas Est ym. v. Ranskan valtio, 37971/97, 16.4.2002, 44 kohta.

[6] Vinci Construction ja GTM Génie Civil et Services v. Ranska, 2.4.2015, 78 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Société Colas Est ym. v. Ranskan valtio, 37971/97, 16.4.2002, 48 kohta.

[7] Société Colas Est ym. v. Ranska, 37971/97, 16.4.2002, kohta 44 sekä EU:n osalta asia C-94/00 Roquette Frères SA, kohta 80.

[8] Tozickzka v. Puola, valitus 29995/08, 24.7.2012, kohta 36.

[9] Oikeudellisen neuvonannon suojan piiriin kuuluu ulkopuolisen asianajajan ja asiakkaan välinen kirjeenvaihto, elinkeinonharjoittajan laatimat ulkopuolisen juristin neuvoa käsittelevät sisäiset muistiot ja sisäiset asiakirjat, joiden tarkoituksena on saada asianajajalta oikeudellisia neuvoja puolustautumisoikeuksien käyttämisestä. C-550/07 Akzo Nobel Chemicals and Akcros Chemicals v. komissio.

[10] Vinci Construction ja GTM Génie Civil et Services v. Ranska, valitus 63629/10 ja 60567/10, 2.4.2015, kohdat 78–81 ja Akzo Nobel v. komissio, T-125/03, 17.9.2007, kohdat 86–89.

[11] Yhdistetyt asiat Akzo Nobel v. komissio, T-125/03 ja T-253/03, 17.9.2007, kohdat 80–81.

[12] HE 88/2010 vp s. 38, 80 ja 81.

[13] Ravon v. Ranska, 18497/03, annettu 21.5.2008.

[14] Ravon v. Ranska, 18497/03, 21.5.2008, kohta 28: “…en matière de visite domiciliaire que les personnes concernées puissent obtenir un contrôle juridictionnel effectif, en fait comme en droit, de la régularité de la décision prescrivant la visite ainsi que, le cas échéant, des mesures prises sur son fondement ; le ou les recours disponibles doivent permettre, en cas de constat d’irrégularité, soit de prévenir la survenance de l’opération, soit, dans l’hypothèse où une opération jugée irrégulière a déjà eu lieu, de fournir à l’intéressé un redressement approprié..”

[15] Société Colas Est ym. v. Ranska, 37971/97, 16.4.2002, 48 kohta.

[16] Delta Pekárny A.S. v. Tšekki, 97/11, 2.10.2014.

[17] Delta Pekárny A.S. v. Tšekki, 97/11, 2.10.2014, kohdat 92–94.

[18] Vinci Construction ja GTM Génie Civil et Services v. Ranska, 63629/10 ja 60567/10, 2.4.2015.

[19] Vinci Construction ja GTM Génie Civil et Services v. Ranska, 63629/10 ja 60567/10, 2.4.2015, 78 kohta.

[20] C-583/13 Deutsche Bahn AG ym. v. komissio.

[21] C‑583/13 Deutsche Bahn AG ym. v. komissio, kohdat 57, 58, 66–68