Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Högsta förvaltningsdomstolenin ennakkoratkaisupyynnöstä (korkein hallinto-oikeus, Ruotsi)

Siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä sosiaaliturva – Asetus (ETY) N:o 1408/71 – 46 artiklan 2 kohta – 47 artiklan 1 kohdan d alakohta – 50 artikla – Takuueläke – Eläkeoikeuksien laskeminen – Laskentaperuste – Pro rata ‑laskenta – Teoreettinen määrä

Käsiteltävänä oleva
Högsta förvaltningsdomstolenin (korkein hallinto-oikeus, Ruotsi)
23.3.2016 esittämä ja unionin tuomioistuimen kirjaamoon 4.4.2016
saapunut ennakkoratkaisupyyntö koskee sosiaaliturvajärjestelmien
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin,
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971
annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on
muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston
asetuksella (EY) N:o 118/97,(2) sellaisena kuin se on muutettuna 18.12.2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1992/2006(3) (jäljempänä asetus N:o 1408/71),(4) 46 artiklan 2 kohdan ja 47 artiklan 1 kohdan d alakohdan tulkintaa.

Tämä
kysymys on esitetty sellaisen oikeusriidan yhteydessä, jossa
vastapuolina ovat Zaniewicz-Dybeck ja Pensionsmyndigheten
(eläkeviranomainen, Ruotsi) ja jossa on kyse takuueläkkeen muodossa
maksettavan vanhuuseläkkeen laskemisest

Ennakkoratkaisua
pyytänyt tuomioistuin pohtii erityisesti, merkitsevätkö asetuksen
N:o 1408/71 46 artiklan 2 kohta ja 47 artiklan 1 kohdan d alakohta sitä,
että jossakin toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa täyttyneille
vakuutuskausille voidaan Ruotsin takuueläkettä laskettaessa antaa arvo,
joka vastaa Ruotsissa täyttyneiden vakuutuskausien keskimääräistä arvoa.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus

Ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa
Högsta förvaltningsdomstolenin esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

1)      Oikeutta
saada vähimmäisvanhuusetuutta on arvioitava sovellettavan kansallisen
lainsäädännön perusteella ja sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta
yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin
ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna
ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella
(EY) N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna 18.12.2006 annetulla
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1992/2006
50 artiklan perusteella soveltamatta takuueläkkeestä (garantipension)
annetun lain (1998:702), joka on korvattu sosiaalivakuutuskaarella
(socialförsäkringsbalk) (2010:110), 67 luvun 25 §:n ja
Försäkringskassanin vuoden 2007 kannanoton nro 2 mukaista pro rata
‑menetelmää.

Laskettaessa suhteutetun eläkkeen
laskemisen perustana olevan eläkkeen teoreettista määrää asetuksen
N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna
asetuksella N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella
N:o 1992/2006, 46 artiklan 2 kohdan a alakohdan perusteella
toimivaltaisen laitoksen on otettava huomioon oman jäsenvaltionsa
lainsäädännöllä turvattu vähimmäisvanhuusetuus varmistaakseen
työntekijälle sen suhteutetun eläkkeen, jota hän olisi voinut vaatia,
jos kaikki vakuutuskaudet olisivat täyttyneet kyseisessä valtiossa,
laskemisen perustana olevan eläkkeen teoreettisen enimmäismäärän.

Asetuksen
N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle
saatettuna asetuksella N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna
asetuksella N:o 1992/2006, 47 artiklan 1 kohdan d alakohtaa on
tulkittava siten, että tätä teoreettista määrää laskiessaan
toimivaltaisen laitoksen on määrättävä ansiot, maksut ja korotukset,
jotka on otettava huomioon toisten jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan
täyttyneiden vakuutus- ja/tai asumiskausien osalta sellaisten ansioiden,
maksujen tai korotusten perusteella, jotka on rekisteröity tämän
laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneiksi vakuutus- ja/tai
asumiskausiksi.

2)      Asetuksen
N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna
asetuksella N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella
N:o 1992/2006, 50 artiklaa on tulkittava siten, että toimivaltainen
laitos voi oikeuksia vähimmäisvanhuusetuuteen laskiessaan ottaa huomioon
vakuutetun toisesta jäsenvaltiosta saamat eläketulot.

Linkki asiaan C-189/16