Eu:n tuomioistuimen tuomio Euroopan kansalaisuutta koskevassa asiassa

Unionin kansalaisuus – SEUT 20 artikla – Sosiaaliavustuksen ja lapsilisän saamisen edellytykseksi asetettu oikeus oleskella jäsenvaltiossa – Kolmannen maan kansalainen, joka vastaa alaikäisen lapsensa, joka on kyseisen jäsenvaltion kansalainen, päivittäisestä ja tosiasiallisesta huollosta – Kolmannen maan kansalaisen velvollisuus osoittaa, ettei toinen vanhempi, joka on mainitun jäsenvaltion kansalainen, kykene huolehtimaan lapsesta – Oleskeluoikeuden epääminen, minkä johdosta lapsi voi joutua lähtemään jäsenvaltion tai jopa unionin alueelta

Ennakkoratkaisupyynnön oli tehnyt 
Centrale Raad van Beroep (sosiaaliturva-asioita ja julkishallinnon
palvelussuhteita käsittelevä muutoksenhakutuomioistuin, Alankomaat).

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 20 artiklan tulkintaa.

Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asioissa, joissa ovat vastakkain
H. C. Chavez-Vilchez ja seitsemän muuta kolmannen maan kansalaista,
jotka ovat yhden tai useamman Alankomaiden kansalaisuuden omaavan
alaikäisen lapsen äitejä, jotka vastaavat kyseisten lasten
päivittäisestä ja tosiasiallisesta huollosta, ja Alankomaiden
toimivaltaiset viranomaiset ja joissa on kyse mainittujen kansalaisten
sosiaaliavustusta ja lapsilisää koskevien hakemusten hylkäämisestä sillä
perusteella, ettei heillä ole oikeutta oleskella Alankomaissa.

Unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      SEUT
20 artiklaa on tulkittava siten, että sen arvioimiseksi, olisiko
lapsen, joka on Euroopan unionin kansalainen, pakko lähteä koko unionin
alueelta eikä hän voisi siis tosiasiassa käyttää pääosaa oikeuksista,
jotka hänellä on kyseisen artiklan perusteella, jos hänen vanhemmalleen,
joka on kolmannen maan kansalainen, ei tunnusteta oikeutta oleskella
asianomaisessa jäsenvaltiossa, se, että toinen vanhempi, joka on unionin
kansalainen, on todellisuudessa kykenevä ja valmis vastaamaan yksin
lapsen päivittäisestä ja tosiasiallisesta huollosta, on merkityksellinen
seikka, jonka perusteella pelkästään ei voida kuitenkaan todeta, ettei
vanhemman, joka on kolmannen maan kansalainen, ja lapsen välillä ole
sellaista riippuvuussuhdetta, että lapsen olisi pakko näin lähteä
unionin alueelta siinä tapauksessa, ettei oleskeluoikeutta tällä tavoin
tunnusteta. Tällaisen arvioinnin on näet perustuttava lapsen edun
mukaisesti kaikkien sellaisten käsiteltävään asiaan liittyvien seikkojen
huomioon ottamiseen, joita ovat muun muassa lapsen ikä, hänen fyysinen
ja tunnetason kehityksensä, hänen tunnesiteensä lujuus sekä siihen
vanhempaan, joka on unionin kansalainen, että siihen vanhempaan, joka on
kolmannen maan kansalainen, ja vaara, jonka lapsen erottaminen viimeksi
mainitusta aiheuttaisi hänen tasapainolleen.

2)      SEUT
20 artiklaa on tulkittava siten, ettei se estä jäsenvaltiota
asettamasta edellytykseksi sille, että sellainen kolmannen maan
kansalainen, joka on kyseisen jäsenvaltion kansalaisuuden omaavan
alaikäisen lapsen vanhempi ja joka huolehtii päivittäin ja
tosiasiallisesti lapsesta, saa oikeuden oleskella sen alueella,
velvollisuutta siitä, että kyseinen kolmannen maan kansalainen esittää
seikat, joilla voidaan osoittaa, että sellaisen päätöksen johdosta,
jolla kolmannen maan kansalaisuuden omaavalta vanhemmalta evätään
oleskeluoikeus, lapsi ei voisi tosiasiallisesti käyttää pääosaa
oikeuksista, jotka liittyvät unionin kansalaisen asemaan, koska hän
joutuisi lähtemään koko unionin alueelta. Asianomaisen jäsenvaltion
toimivaltaisten viranomaisten on kuitenkin suoritettava kolmannen maan
kansalaisen toimittamien tietojen perusteella tutkimukset, jotka ovat
tarpeen sen arvioimiseksi, olisiko epäämispäätöksellä kaikkien
käsiteltävään asiaan liittyvien seikkojen valossa tällaiset seuraukset.

Linkki asiaan C-133/15

Unionin tuomioistuimen lehdistötiedote