Apteekkiluvan peruuttaminen oli suhteellisuusperiaatteen vastaista

KHO:2017:84

Apteekkilupa – Apteekkiluvan peruuttaminen – Apteekkimaksurikkomus – Apteekkimaksuilmoituksen laiminlyönti – Törkeä kirjanpitorikos – Ehdollinen vankeusrangaistus – Ilmeinen sopimattomuus – Varoitus – Elinkeinovapaus – Ne bis in idem – Lääketurvallisuus – Kokonaisharkinta – Luottamuksensuojaperiaate – Suhteellisuusperiaate

Fimea ja hallinto-oikeus olivat
pitäneet törkeästä kirjanpitorikoksesta ja apteekkimaksurikkomuksesta
ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomittua apteekkiluvan haltijaa
(jäljempänä apteekkari) ilmeisen sopimattomana harjoittamaan
apteekkitoimintaa siten, että hänen apteekkilupansa oli lääkelain 50 §:n
9 kohdan nojalla tullut peruuttaa.

Korkein
hallinto-oikeus totesi, että apteekkarille voitiin asettaa tiukat
edellytykset paitsi vastata lääkehuollon toimivuudesta ja
turvallisuudesta myös hoitaa apteekkiliikkeen harjoittajalle asetetut
muut lakisääteiset velvoitteet. Apteekkilupa tuli kuitenkin peruuttaa
ainoastaan tilanteissa, joissa oli kysymys vakavista puutteista,
laiminlyönneistä tai väärinkäytöksistä. Näin tulkittuna lääkelain 50 §:n
9 kohdan soveltamiselle ei ollut apteekkarin perusoikeuksista johtuvaa
estettä.

Toisin kuin valittaja oli esittänyt, apteekkiluvan
peruuttaminen lääkelain 50 §:n 9 kohdan nojalla ei edellyttänyt, että
apteekkarille oli annettu ensin varoitus. Edellytyksenä apteekkiluvan
peruuttamiselle ei ollut, että apteekkari ei enää täyttänyt
apteekkiluvan myöntämiselle lääkelain 43 §:n 2 momentissa säädettyjä
edellytyksiä. Lääkelain 50 §:n 9 kohdan soveltaminen ei myöskään
edellyttänyt, että apteekkarin arvioitavana oleva toiminta oli liittynyt
suoraan apteekin lääkelain 38 §:n 1 kohdassa tarkoitettuun
perustehtävään.

Apteekkiluvan peruuttamisessa ei ollut
kysymys kaksoisrangaistavuudesta apteekkarin teon tai laiminlyönnin
moitittavuuden perusteella, vaan siitä, voitiinko hänen arvioida
pystyvän edelleen turvaamaan lääkehuollon ja -turvallisuuden toimivuuden
sekä täyttämään muut laissa säädetyt velvollisuutensa.

Apteekkari
oli laiminlyömällä kirjanpito- ja apteekkimaksuilmoitusvelvollisuutensa
syyllistynyt vakavaan laiminlyöntiin, joka oli liittynyt välittömästi
apteekkitoimintaan ja jonka perusteella Fimean oli tullut arvioida hänen
sopivuuttaan jatkaa apteekkiliikkeen harjoittamista. Arvioinnissa oli
tullut ottaa huomioon apteekkarin toiminta ja sen seuraukset
kokonaisuutena suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

Korkein
hallinto-oikeus katsoi, että arvioitaessa, oliko apteekkaria pidettävä
ilmeisen sopimattomana harjoittamaan apteekkitoimintaa, voitiin huomiota
kiinnittää siihen, antavatko apteekkarin laiminlyönnit ja teot aihetta
katsoa, että apteekkari on myös tulevaisuuteen nähden ilmeisen sopimaton
toimimaan apteekkarina. Kokonaisarvioinnin perusteella laiminlyöntiä ei
ollut tullut pitää niin vakavana, että hänen apteekkilupansa
peruuttamiselle olisi enää Fimean asiasta päättäessä ollut riittäviä
perusteita.

Korkein hallinto-oikeus kumosi tämän vuoksi
hallinto-oikeuden ja Fimean päätökset suhteellisuusperiaatteen
vastaisina. (Ään. 4-1)

• KHO:2017:84