VKSV: Asianajajan ammattinimikkeen lainvastainen käyttäminen ei ole vähäinen rikos

Asianajajan ammattinimikkeen lainvastainen käyttäminen, esitutkinnan rajoittaminen, vähäisyysperuste

Apulaisvaltakunnansyyttäjän
sijainen arvioi vähäisyysperusteella tehtävän esitutkinnan rajoittamisen
kriteerejä yleisellä tasolla Suomen Asianajoliiton tekemän kantelun
perusteella. Epäillyn rikoksen syyteoikeus oli jo vanhentunut.

Kihlakunnansyyttäjä oli päätynyt asiassa esitutkinnan rajoittamiseen
epäillyn rikoksen vähäisyyden perusteella. Kysymyksessä oli
asianajajista annetun lain 11 §:n rangaistavaksi säätämä menettely. Jos
henkilö, joka ei ole asianajaja, käyttää asianajajan ammattinimikettä
tai toimistostaan nimitystä asianajotoimisto, voidaan tuomita teostaan
sakkoon.

Rangaistussäännöksen suojeluobjektina on kansalaisen
oikeudenhoidollinen etu. Kysymyksessä ei siten ole luonteeltaan
erityisen vähäinen rikos, vaikka seuraamus voikin olla vain sakkoa.
Epäilty rikos ei myöskään ollut tekolajissaan vähäinen menettelyn keston
ja epäillyn tekijän syyllisyyden vuoksi. Lisäksi tärkeä yleinen etu
olisi vaatinut esitutkinnan toimittamista.

Näillä perusteilla
apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen päätyi siihen, ettei tämän
kaltainen rikosepäily ole lähtökohtaisesti sellainen, että sen
esitutkinnan voisi heti esitutkinnan alussa rajoittaa
vähäisyysperusteella.

Asianajajan ammattinimikkeen lainvastainen käyttäminen, esitutkinnan rajoittaminen, vähäisyysperuste